Kuntien ja kuntainliittojen palveluksesta siirtyy eläkkeelle vuoteen 2020 mennessä lähes neljännesmiljoona työntekijää, 223 000 henkilöä. Se on lähes puolet kuntasektorin nykyisestä henkilökunnasta.
Suuri eläkkeellelähtö on seurausta suurten ikäluokkien tulosta eläkeikään. Aiheesta on puhuttu ja kirjoitettu paljon; siinä ei ole sinänsä mitään uutta. Huoli on siinä, mistä saamme kuntiin tarpeeksi uusia työntekijöitä vai saammeko mistään.
Valtiovarainministeriö julkaisi äskettäin raportin Julkisen talouden liikkumavara, jonka mukaan julkisia menoja pitäisi supistaa eikä kasvattaa, jotta julkinen sektori, kunnat ja valtio, selviäisi tulevaisuuden velvoitteistaan. Rahaa ei siis ole tulossa lisää.
Raportin mukaan kunnat tarvitsevat kaikkein eniten uusia työntekijöitä vanhusten sosiaali- ja hoivapalveluihin, joissa työntekijöiden lisätarve nousee peräti 30 000 henkilöön vuonna 2020. Sinne on aikaa 13 vuotta.
Työmarkkinoille tulevat uudet ikäluokat ovat paljon pienempiä kuin heti sotien jälkeen syntyneet. Haluavatko nuoret lähteä tekemään pienellä palkalla raskasta vaikkakin palkitsevaa hoivatyötä, jos muita ja kevyempiä vaihtoehtoja on tarjolla?
Nykyinen opiskelijapolvi ja työmarkkinoille tulevat ovat erittäin kielitaitoisia. Heille ovat paitsi koko EU-Euroopan myös muun maailman työpaikat avoinna. Voi käydä niin, että myös suomalaiset sosiaalityöntekijät ja vanhusten hoitajat viedään maihin, joissa on kovempi palkkataso ja lempeämpi ilmasto.
Kuntien palvelukseen tulevista suuri osa on naisia, jotka ovat parhaassa lapsentekoiässä, eli moni heistä jää virkoihin tultuaan äitiys- ja hoitovapaille. Niin pitää ollakin. Myös isät käyttävät hoitovapaita. Erittäin hyvä, että Suomeen syntyy lapsia ja tulevia veronmaksajia. Summattuna tilanne tarkoittaa sitä, että kun eläkkeelle lähtee yksi työntekijä, hänen tilalleen pitäisi palkata kaksi, jotta palvelun tasossa ei tarvitsisi tinkiä.
Joku poliitikko on esittänyt kuntien henkilöstöongelman ratkaisuksi sitä, että yksityistetään nykyistä enemmän hoivapalveluita, sillä eihän kunnan tarvitse tuottaa kaikkea itse, sillä on vain järjestämisvastuu palveluista.
Niinhän se tietysti on. Yksityinen sektori joutuu kuitenkin kilpailemaan samasta pienestä työntekijäjoukosta kuin kunnatkin, eikä voi maksaa kovin paljon parempia palkkoja kuin kuntasektori.
Kun auttavia käsiä ei ole tarpeeksi kotimaassa, niin tulisiko apu maahanmuuttajista? Virossa ja Venäjälläkin väki vanhenee ja elintaso nousee eli sielläkin tarvitaan hoitajia. Suurin osa ihmisistä haluaa tehdä työtä kotimaassaan. Joku sanoo, että tehostetaan toimintoja ja puretaan byrokratiaa. Jos vanhainkodeissa tai terveyskeskusten sairasosastoilla töitä vielä tehostetaan, niin vanhukset joutuvat pian selviämään keskenään toinen toistaan hoitaen.
Rikkaassa länsinaapurissamme Ruotsissa hoiva-asiat ovat paremmin. Ruotsissa vanhainkodeissa on kaksi kertaa enemmän hoitajia kuin Suomessa. Tilanne on samankaltainen kotisairaanhoidossa.
Suomessa kirkon diakoniatyö korvaa hienosti hoivaavien käsien ja kuuntelevien korvien puutetta. Se ei voi kuitenkaan tarkoittaa, että kunnat voisivat tinkiä velvoitteistaan huolehtia asukkaistaan myös silloin, kun he ovat vanhoja tai sairaita. Mistä me saamme lähivuosina tarpeeksi hoivatyöntekijöitä? En tiedä siihen vastausta.
***
Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes kertoo ensi viikolla, että yksityiset palveluntuottajat, järjestöt ja yritykset, tuottavat lähes neljäsosan kaikista sosiaalipalveluista.