Onnea Helsingin Viikin ympäristötalo! Se on Suomen vähiten energiaa kuluttava toimitalo. Talon seinät hohtavat kirkkaina aurinkopaneeleista ja katolla huiskii neljä omaa tuuliturbiinia.
Viisikerroksisessa talossa säästetään energiaa kaikessa mahdollisessa; seinissä, ilmanvaihdossa ja valaistuksessa. Näin talon energiankulutus on reilusti alle puolet normaalin samankokoisen toimitalon energiankulutuksesta.
Kuinka hienoa ja sopivaa juuri ympäristötalolle.
Rakentamisessa siirrytään uuteen aikakauteen, kun uudet energiatehokkuutta parantavat rakentamismääräykset astuvat voimaan yhdeksän kuukauden kuluttua, heinäkuun alussa 2012. Silloin siirrytään niin sanottuun kokonaisenergiatarkasteluun. Se tarkoittaa, että rakennuksen kokonaisenergiankulutukselle määrätään rakennuskohtainen yläraja. Kulutusta ilmaistaan niin sanotulla E-luvulla.
Edellinen asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok.) on kuvannut uudistusta "historialliseksi", koska sen myötä Suomen rakentamismääräysten rakenne muuttuu yleiseurooppalaiseksi. Muutos mahdollistaa myös paremmin vaiheittaisen siirtymisen kohti EU-direktiivien edellyttämää lähes nollaenergiarakentamista.
Käytännössä uudistus kannustaa kaukolämmön ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä.
Näin vasara ja nauloja -asiantuntemuksella kannatan oitis tulevaa muutosta. Energian tuhlaus on lyhyesti sanottuna älytöntä, lyhytnäköistä ja itsekeskeistä.
Kolme vuotta sitten olin Oulun kaupungin delegaation mukana Saksassa, jossa yksi vierailukohteemme oli Freiburgin kaupunki. Koin siellä jonkin sortin valaistumisen.
Eteläsaksalaisessa Freiburgissa ympäristöystävällisempää miljöötä on luotu vuosikymmenten ajan. Kaupungista löytyy muun muassa Vaubanin kaupunginosa, jossa asutaan erityisen energiatehokkaalla alueella. Talot ovat niin sanottuja plusenergiataloja. Niiden katoille asennetuista aurinkopaneeleista tulee enemmän energiaa mitä taloissa käytetään.
Freiburgissa jopa parkkimittarit ladataan aurinkopaneeleilla. Tosin mittariverkosto on melkoisen harva, koska auto on vain 35 prosentilla asukkaista. Sekin on osa kaupungin ympäristöystävällisempää elämäntapaa. Autoja ei tarvita, koska julkinen liikenne on tehty tehokkaaksi ja nopeaksi. Kaupungin keskustassa autoliikennekatuja on muutettu pyöräteiksi, ja palvelut on sijoitettu taajamaan. Niin sanottu kivijalkakauppakulttuuri kukoistaa.
Kaupungin päättäjät kertovat, että profiloituminen ympäristöystävällisten ratkaisujen keskukseksi ei ole ollut helppoa. Matkalle on mahtunut monta epäilijää ja kiven heittäjää, mutta lopputulos on hyvä. Kaupungissa on helpompi hengittää.
Suuret teot lähtevät liikkeelle pienistä. Meistä jokainen voi miettiä omaa energiankäyttöään. Rakentamisessa kannattaa miettiä, jos tekisikin toisin.
Jotain lämmintä läikähtää aina sydämessäni, kun ajattelenkaan omaa empiiristä hapuiluani uusiutuvien energiamuotojen parissa. Pienen kesämökkimme katolla aurinkopaneeli tekee työtään. Sisällä mökissä jääkaappi hyrisee, valot palavat ja radio soi.
Auringon energiaa ei voi olla ihmettelemättä. Eikä sitä, miksi aurinkoenergiaa käytetään Suomessa vielä niin kovin vähän.
Ympäristöystävällisemmät teot eivät aina vaadi isompia investointeja. Joka tapauksessa investointi energiatehokkuuteen rakennusvaiheessa pienentää rakennuksen käyttökustannuksia ja hillitsee kustannusten nousua energian hinnan nousuissa.
Helsingin Viikin ympäristötalo on iso harppaus uusiutuvien energiamuotojen käytössä ja samalla energian säästössä. Toivottavasti talo toimii esimerkkinä kaikentyyppiselle rakentamiselle.