Asuntovelalliset ovat luottaneet euroon ja sen säilymiseen. Jos eurosta jouduttaisiin luopumaan, tuhot olisivat suurempia kuin markan romahduksessa 20 vuotta sitten.
Kaksi kolmesta asuntoluotosta on suojaamatta. Kolme neljästä luotosta on sidottu lyhyisiin markkinakorkoihin. Kymmenen vuoden aikana suomalaisten ottama asuntolainakanta puolestaan on kaksinkertaistunut (Kaleva 19.7.).
Kyllä, uudelleen syventynyt yleiseurooppalainen lama ja pahimpana vaihtoehtona väläytetty euroalueen ja yhteisvaluutta euron romahtaminen tekisivät pahaa jälkeä Suomessa. Suuri määrä asuntoja joutuisi vasaran alle. Vaikka korot pysyisivätkin matalina, työttömyyden kasvu aiheuttaisi suuren maksukyvyttömyyden aallon ja synnyttäisi uuden sukupolven, joka ei elinikänään saisi velkojaan kuitatuksi.
Kävisi kuten 1990-luvun alussa, jolloin Suomen poliittinen johto ja rahapolitiikan ylipapit vannoivat vahvan markan nimeen ja suorastaan työnsivät osan suomalaisista ottamaan suuria valuuttamääräisiä luottoja, joiden korot olivat markkaluottojen korkoja alemmat.
Kun sitten markka jouduttiin ensin devalvoimaan ja lopulta päästämään kellumaan, moni velallinen huomasi valuuttaluottonsa pääoman kasvaneen markoissa huimasti. Paljon keskustelua käytiin siitä, mikä oli valtiovallan vastuu, kun kansakunta saatiin uskomaan vahvan ja vakaan markan pysymiseen.
Vastuulliseksi 1990-luvun uhkarohkeasta rahapolitiikasta ei ole toistaiseksi ilmoittautunut kukaan. Ja samoin kävisi, jos euro kaatuisi. Suomessa kiisteltäisiin ainakin vuosikymmen siitä, ovatko suurempia syyllisiä Suomen yhteisvaluuttaan vieneet poliitikot vaiko ne, jotka eivät onnistuneet pitämään euroa pystyssä.
Suomalaisen asuntovelallisen näkökulmasta syyllisellä tai syyttömällä ei ole kauheasti väliä. Markkinakorkojen maailmassa kaikenlainen epävarmuus käy kalliiksi. Juuri siitä markkinoilla on kyse. On liian paljon valuuttakauppaa, johdannaiskauppaa, osakekauppaa ja tavara- ja palvelusten kauppaa harjoittavia toimijoita, joilla ei ole kirkkaana edessään, mitä huomenna saatikka ensi viikolla tapahtuu.
Jokainen koettaa suojautua riskeiltä ja hinnoittelee riskit uudelleen. Asuntovelalliselle riskien uudelleenhinnoittelu tarkoittaa kalliimpaa asumista. Siitä hän voi huoletta syyttää taitamattomia politiikkoja sekä Suomessa että ylipäätään Euroopassa. Markkinoiden vakauttamiseen ja luottamuksen palauttamiseen on ollut kosolti aikaa. Toimet ovat toistaiseksi olleet enemmänkin oireiden kuin itse taudin hoitamista.
Jos euro todella kaatuisi, tuhot olisivat ilman muuta laajemmat kuin markan romahdettua 20 vuotta sitten. Jo nyt pelkoa on monissa kodeissa. Omistusasunto on muuttunut suurimmaksi taloudelliseksi riskiksi, joka tavalliselle kansalaiselle voi toteutua.
Brysselin EU-huippukokoukselta on lopultakin saatava rauhoittavia uutisia. Kokoukseen viemisiksi voisi ottaa Nordea Pankin entisen toimitusjohtajan Markku Pohjolan näkemyksen. Hän sanoi tiistain Kauppalehdessä, ettei valuutan vaihtaminen pelasta yli varojen elämiseltä.
Tosi on.