timo.myllykoski@kaleva.fi
Voitko alkaa? Nämä juttelisi, mutta tämä yrittäisi olla antamatta sille juurikaan suunvuoroa.
Tämä olisi nelikymppinen mies. Sellainen, jonka lapsuudessa ei osattu kuvitellakaan virtuaalimaailmoista. Tämän lapsuudessa melkein yöunet vienyttä hämmästeltävää oli tv-peli, jolla pelattiin tennistä televisiossa. Naapurin Jannella oli sellainen.
Se sanoisi, että tietää kyllä millaisesta pelistä tämä puhuu. Se haukkuisi pelin grafiikan ja sanoisi, että sellainen peli on varmasti kuolettavan tylsä.
Tämä kysyisi, että onko se pelannut koskaan Unoa. Se sanoisi, ettei ainakaan muista törmänneensä sen nimiseen peliin. Se kysyisi, että onko sitä pleikkarille, vai onko se vain verkossa?
Tämä sanoisi, että pitää käydä vessassa. Ja siellä vessassa tämä nauraisi sille, koska se ei näytä tietävän, että Uno on korttipeli.
Se olisi tätä nuorempi. Ehkä melkein puolet nuorempi.
Sen mielestä tämä olisi kalkkis, kun tällä ei ole edes meseä. Tämä sanoisi, ettei ole koskaan halunnutkaan mersua, vaan ajaa ihan mielellään Citroenilla.
Nyt se nauraisi tälle, mutta se ei ehtisi mennä vessaan nauramaan. Kun se saisi naurunsa loppumaan ja hengityksensä tasaantumaan, se sanoisi daa daa ja oh my god.
Se kertoisi innostuneensa homingista, trendikkäästä muoti-ilmiöstä, jota voi sanoa myös kotoiluksi. Se kertoisi homingin olevan elämyksellinen kokemus, joka suorastaan tempaa mukaansa. Sen mielestä homingista voisi helposti tulla vaikka elämäntapa.
Tämä näyttäisi tahattomasti hölmöltä ja pyytäisi varovasti, että se kertoisi vähän tarkemmin mistä homingissa oikein on kysymys. Eikä sitä tarvitsisi kahdesti käskeä, kun se olisi siitä niin kamalan innoissaan.
Sen kädet viuhtoisi sekaisin ilmassa, kun se niin tohkeissaan kertoisi tälle, miten ihmiset voivat mennä vaikka metsään poimimaan marjoja tai sieniä. Tai kotonakin voi harrastaa homingia vaikka leipomalla pullaa tai kutomalla villasukkia. Se olisi kuullut, että joku on jopa keittänyt itse kotonaan nakkikeittoa ja vielä syönytkin sitä.
Tämä nipistäisi itseään ja toteaisi olevansa ihan oikeasti hereillä, vaikka sen puheet vaikuttavatkin olevan kuin utopistisesta unesta. Sitten tämä olisi ihan kaiken varalta hetken hiljaa.
Tämä hämmästelisi sille olleensa metsässä marjastamassa jo 1970-luvulla tietämättä harrastavansa kohuttua homingia. Tämä ei sanoisi ääneen, mutta ajattelisi kuitenkin, että ei ainakaan muista koskaan kuulleensa mummon, äidin tai vaimon sanoneen harrastavansa homingia kutoessaan villasukkia tai keittäessään nakkikeittoa.
Nämä olisivat molemmat vähän aikaa ihan hiljaa. Sitten tämä rohkaisisi mielensä ja sanoisi sille, että jos se homing tarkoittaakin samaa kuin jos leikittäisiin kotista? Ainakin tämän lapsuudessa lapset leikkivät monestikin kotista. Joku sai olla äiti, joku isä ja pienemmät olivat yleensä lapsia. Ne olivat kuin perhe, joilla oli koti, jossa tehtiin kotitöitä. Jos jollakin oli leikkimökki, se oli yleensä se koti. Sadevedestä ja pihlajanmarjoista sai hyvää keittoa.
Tämän mielestä olisi vähän huvittavaa, että se on yli 20-vuotias, ja vasta nyt innostunut leikkimään kotista.
Se ei lupaisi alkaa muoti-ilmiöitä ymmärtämätöntä kalkkista ainakaan ihan heti uudelleen.