Kun aika ei kulu

Elämä on täynnä elämyksiä. Varsinkin arki. Varsinkin lapsiperheen arki. Varsinkin lapsiperheen arki, joka ei ole hallinnassa. Varsinkin lapsiperheen arki, joka ei ole hallinnassa ja jota häiritään.

Elämä on täynnä elämyksiä. Varsinkin arki. Varsinkin lapsiperheen arki. Varsinkin lapsiperheen arki, joka ei ole hallinnassa. Varsinkin lapsiperheen arki, joka ei ole hallinnassa ja jota häiritään.

"Äiti! Mulla on tylsää!"

"Leiki nyt vain hetki yksinäsi! Äidillä on niin paljon tekemistä, ettei ehdi nyt leikkimään."

"Mutta kun mun aika ei kulu!"

Dididiidii, dididiidii, dididiidiidii...

"Ja nyt soi puhelinkin. Odota vähän. Äidin on vastattava. Mummo soittaa."

"Mutta kun mun aika ei kulu!"

"No hei äiti. Mulla on vähän pahan paikka nyt."

"Voi kuinka nopeasti talvet nykyään vierähtävät! Kohta on taas kesä ja sitten menee vain yksi humaus, niin on taas talvi ja sitten taas kesä."

"Oliko sulla jotain asiaa, kun mulla olisi nyt vähän muita kiireitä?"

"Näin Karita Tuomolan viime viikonloppuna Kokkolan rossossa. Vai mikä sen julkkiksen sukunimi nykyään on? Oliko se Tukka vai Takku? Tiedäthän sen missin, joka oli missinä viitisen vuotta sitten."

"Karita Tykkä, omaa sukuaan Tuomola, oli missinä vuonna 1997, siis 12 vuotta sitten. Se täyttää syksyllä 33 vuotta."

"Voi kauhia! Kyllä vuodet vierähtää äkkiä."

"Joo, niin vierähtää, mutta tuolla yhdellä rääkyvällä kakaralla ei aika kulu lainkaan! Äiti, mun on nyt pakko lopettaa, kun tuo lapsi huutaa."

"Vaan muistathan, että heinäkuussa on siskosi viisikymppiset. Niitä pitäisi jo kovaa vauhtia järjestellä. Se on kuule yksi humaus vain, kun on heinäkuu ja kaikki on vielä tekemättä."

"Joo. Muistan. Niin on. Soitellaan illalla uudestaan. Nyt on mentävä!"

Tuut, tuut, tuut...

Toisella ei aika kulu. Toiselle kaikki on vain yhtä humausta: jo keväällä tietää, että kohta on talvi, ja missikin on vanhentunut ihan hetkessä.

Kukapa ei olisi huomannut, että lapsuuden kesät olivat paljon pitempiä kuin nykyiset. Ja kukapa ei olisi viimeistään kolmenkympin jälkeen kauhistellut, kuinka nopeasti syntymäpäivät juoksevat vastaan. Siinä ei paljon lahjat ja kakkukahvit lohduta.

Mutta aika on suhteellista. Viisivuotias on viiden vuoden päästä kaksinkertaistanut elinikänsä. 80-vuotiaalle viisi vuotta tuo vain kuutisen prosenttia lisää elämään.

Elämyksellinen ikä kuluu vuosi vuodelta nopeampaa.

Kun laittaa Googleen hakusanaksi elämyksellinen ikä, löytää laskurin, jolla tämän inhan asian voi muuttaa numeroiksi. Minkäpä sille mahtaa, että jo kolmekymppisenä on elämyksellisesti elämänsä ehtoopuolella.

"Äiti! Äiti! Äiti! Tuu jo leikkimään! Mulla käy aika pitkäksi."

"Ole hiljaa ja nauti siitä! Ei aikaakaan, kun olet kuin mummosi ja valitat, kuinka päivät vilahtavat humisten ohitse."

"Mummolla ei olekaan ikinä tylsää."

heikki.uusitalo@kaleva.fi

Ilmoita asiavirheestä