Freestyle
Kaksinkertainen maailmanmestari pistelee torttua Oulun kauppahallissa ja hyrisee hyvää mieltä. Vakain tuumin ja harkiten viime kaudella otettu huili- ja treenaustauko kannatti.
"Nyt on ihan erilainen halu ja palo laskemiseen. Fiilis ei voisi olla parempi", kumparelaskija Mikko Ronkainen sanoo.
"Tiesin, että tämä kausi on tärkeä ja vaatii off axis -hypyn, korkkiseiskan, jonka hanskaan saaminen vie vuoden verran. Nyt se on hanskassa."
Maailmancupin avauksessa Ranskan Tignes'ssa pieni suuri virhe helpomman hypyn, tail grab -heli-haaran alastulossa jätti Ronkaisen 13. sijalle.
"Käsi hipaisi maata, mutta en minä siitä ole huolissani. Olen kovassa kunnossa", mies vakuuttaa. Itsevarmuus paikkaantuu parin päivän treenillä Rukalla.
Välimallin oulua
Mikko Ronkaisesta tuli oululainen heinäkuun lopussa. Muuramessa syntyneelle Keski-Suomi on tietysti vielä rakkaampi paikka, mutta pohjoiseen voisi jäädä pysyvästikin. Ajomatka freestylemaajoukkueen valmennuskeskukseen Rukalle lyheni niin, että leireiltä pääsee lepopäivinä käymään kotona. Homma pysyy kevyempänä.
"Oulu on vähän samantyyppinen paikka kuin Jyväskylä, ja tuttu entuudestaan siksi, että avovaimoni on kotoisin Oulunsalosta. Olen kotiutunut tosi hyvin", mäkisempien maisemien mies hymyilee Pokkitörmälle kiivetessään.
Moottorikelkkailijalle Oulun seudulla on lumivarmempaa kuin Keski-Suomessa, kalastajalle löytyy lohijokia. Linnanmaan liikuntahallista ja Ouluhallista Pateniemessä asuva Ronkainen on löytänyt hyvät olosuhteet kumparelaskijan "maailman monipuolisimpiin" kuivatreeneihin, räjähtävään voimaan, nopeuteen, kehonhallintaan.
"Vaikka varmaan kaikista eniten olen treenannut Pateniemen kentällä", hän virnistää. "Huippu-urheilijakin pärjää lenkkareilla ja mielikuvituksella."
Markkinoinnin opinnot Oulun yliopistossa ovat aluillaan. Lukion jälkeen Ronkainen kokeili muutaman kurssin verran opiskelua Tampereen teknisessä yliopistossa mutta totesi nopeasti, että ala vaati liikaa läsnäoloa. Sitä paitsi markkinointi tuntuu enemmän omalta alalta, vaikkei varsinaista haaveammattia ole koskaan ollutkaan.
"Parasta olisi, jos voisin jotenkin yhdistää opinnot urheilu-uran tuomaan kokemukseen ja suhteisiin. Urheilumarkkinointi voisi olla mukavaa", hän sanoo.
"Olen välillä piipahtanut leireiltä lepopäivinä luennoillekin, mutta silti on kirittävä kesällä tenttimällä kiinni, mitä häviää talvella."
Oulua Mikko Ronkainen ei ole vielä oppinut puhumaan.
"Se on sellaista välimallin oulua, sekoitus keskisuomea, avovaimon Oulun murretta ja maajoukkuekavereiden kemijärveläistä", hän sanoo.
Huipennus Rukalla
Uuden vuoden neljäntenä päivänä Ronkainen pakkaa taas kassit ja matkustaa maajoukkueen kanssa Kanadan Tremblantiin jatkamaan maailmancupia. Rumbaa jatkuu viikon välein maaliskuulle asti. Ennen Rukan maailmanmestaruuskisoja on parin viikon paussi - onneksi, sanoo Ronkainen. Kisa on kauden tärkein.
"Kotikisoista hössötetään kauheasti, ja tietysti syytä onkin odottaa kolmatta maailmanmestaruutta, mutta pakkovoiton tarvetta minulla ei ole. Koen vahvuudeksi sen, että minulla on jo kaksi mestaruutta, kolmas tulee jos on tullakseen", hän pyörittelee.
Salt Lake Cityssä helmikuussa 2002 Ronkainen oli ensimmäisen laskun jälkeen kiinni olympiamitalissa. Pieni virhe tiputti hänet kolmannelta sijalta kahdeksanneksi. Ekakertalaisen jännitystä, samanlaista kuin ensimmäisissä MM-kisoissa, Ronkainen muistelee.
Torinon olympialaisiin matkustaa ensi talvena eri mies.
"Ilman muuta lähden hakemaan kultaista mitalia", hän sanoo.
Siitä tulisi komein mahdollinen päätös uralle. Mikko Ronkaisen freestyleä koskevat suunnitelmat on tehty vain Torinoon asti.
"Vaikka eihän sitä tietysti koskaan tiedä."