Kummin tehtävä koetaan yhä merkitykselliseksi. Turvallisen lisäaikuisen läsnäolo on lapselle tärkeämpää kuin lahjat.
Anne Valtonen muistaa yhä hetken, jolloin sai kutsun pienen Ann-Sofien kummiksi.
- Pitelin Ann-Sofieta sylissä, ja kyyneleet vain alkoivat virrata silmistäni. Koin sen suuren luottamuksen paikkana, Valtonen sanoo.
- Olin köyhä opiskelija, joten ei minua ainakaan rahan takia kysytty. Mutta ei kummitodistuksessakaan puhuta lahjoista vaan tukena olemisesta. Sen tehtävän olen ottanut, ja tässä ollaan ja pysytään.
Myöhemmin samana päivänä Valtosen puhelin soi. Toinen ystävä soitti ja kertoi olevansa raskaana.
- Hänkin pyysi minua lapsensa kummiksi! Sain siis samana päivänä kaksi kummilasta.
Nyt Valtonen on seitsemän lapsen kummitäti. Ann-Sofie Hedlund on itse 23-vuotias kahden lapsen äiti ja kolmen kummitäti.
Valtosen ja Hedlundin yhteys on kantanut, vaikka pari on aina asunut eri paikkakunnilla.
- Kun lapsi on pieni, yhteydenpito tapahtuu tietenkin lähinnä vanhempien välillä, Valtonen toteaa.
- Mutta Anskun vanhemmat järjestivät aina niin, että sain tulla ja tavata Anskua.
Lapsuuden yhteiset hetket kantavat nyt hedelmää.
- Nyt olen itse saajan paikalla, Valtonen sanoo.
- Ne ovat isoja juttuja, kun saan kutsun Anskun lasten syntymäpäiville tai kyselyn, saako tulla kahville.
Valtonen on ottanut tosissaan myös kummiuden hengellisen tehtävän.
- Alusta asti olen rukoillut kummilasten ja heidän perheidensä puolesta.
Vaikka kirkolliset kasteet ovat vähentyneet, monet vanhemmat haluavat yhä lapselleen kummit. Kirkkoon kuulumattomia kummeja kutsutaan esimerkiksi haltiakummeiksi.
- Kummiuden käsite on laajentunut, mutta kummin merkitys on edelleen tärkeä, Väestöliiton perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa sanoo.
Hedlund on vasta aikuistuttuaan kunnolla ymmärtänyt, miten hyvät kummit hän onkaan saanut.
- Vaikeina teinivuosina Anne oli minulle luotettava aikuinen, jolle pystyin puhumaan. Tiedän, että hän oli myös äitini tukena silloin.
Oulasmaa kuvaa kummiutta sinetiksi lapsen ja aikuisen ystävyydelle. Moni vanhempi toivoo, että kummi tuo lapselle jotakin lisäarvoa omalla persoonallaan, elämäntyylillään ja arvoillaan.
- Turvallisen aikuisen läsnäolo ja läheisyys ovat nykyään kallisarvoisempia kuin muistaminen syntymäpäivänä ja jouluna. Kalliiden lahjojen sijaan voi vaikka askarrella lahjakortteja, joilla saa lunastaa yhteisen eväsretken, Oulasmaa ehdottaa.
Väleistä muodostuu luottamukselliset parhaiten silloin, kun kummi on lapsen elämässä mukana pienestä pitäen.
- Suhde on parhaimmillaan tiivis ja antoisa, ja kun molemmat ovat aikuisia, suhde muuttaa muotoaan. Voi olla, että jossakin vaiheessa kummilapsi tarjoaakin omaa apuaan kummitädille tai -sedälle, Oulasmaa sanoo.
Aina kummiuteen ei ole mahdollista sitoutua. Jos pitkäaikainen suhde syystä tai toisesta tuntuu vaikealta, pyynnöstä on lupa myös kieltäytyä.
- Kummiutta kannattaa tutkia avoimin mielin. Ajattele, voitko antaa lapselle sitä, mitä oikeasti haluat, Oulasmaa sanoo.
Kirkkohallituksen rippikoulutyön ja seurakuntakasvatuksen asiantuntijan Jari Pulkkisen mielestä kummiudesta kieltäytyminen on joskus suurta rehellisyyttä.
- On ihan ok sanoa, että olen iloinen pyynnöstä, mutta tässä tilanteessa en pysty ottamaan vastaan tällaista tehtävää.
Kummiuden ei kuitenkaan pidä olla stressin aihe, Pulkkinen toteaa.
- Monet kantavat huonoa omaatuntoa siitä, etteivät ole riittävän hyviä kummeja eivätkä muistaneet paljon. Mutta jokainen hoitaa kummiuden siten, kuin kulloisessakin elämäntilanteessa pystyy. Ei ihmisen tarvitse olla tietynlainen, että voisi toimia kummina.
Jos suhde on jäänyt lahjojen tasolle, moni miettii, milloin on sopiva aika lopettaa muistamiset. Kummius ei kuitenkaan pääty konfirmaatioon tai ylioppilasjuhliin, Oulasmaa toteaa.
- Etääntyminen ajaa siihen, että kummiudesta tulee rasittava suorite. Näin ei käy, jos myös kummi on kokenut suhteen vastavuoroiseksi.
Parhaimmillaan suhde kestää läpi elämän, mutta joskus yhteydenpito yksinkertaisesti väljähtyy tai katkeaa.
- Kun kummeja valitaan, kenelläkään ei ole kristallipalloa näyttämään, mikä tilanne on kahdenkymmenen vuoden päästä. Joskus vain käy niin kuin ihmissuhteissa muulloinkin, ettei yhteydenpito ole enää luontevaa.
Lapsi kuitenkin saattaa surra etäistä kummisuhdetta varsinkin, jos sisarusten suhteet omiin kummeihinsa ovat tiiviit. Silloin asia kannattaa Oulasmaan mukaan ottaa lapsen kanssa reilusti puheeksi.
- Voi kertoa, että joskus aikuisilla, niin kuin lapsillakin, käy niin, että ystävyys hiipuu. Se ei ole kenenkään vika.
Samalla voi myös miettiä, voisiko lähipiiristä löytyä lapselle uusi aikuinen ystävä, jota kutsua kummiksi.
- Kummitilannetta on lupa tarvittaessa päivittää, Oulasmaa sanoo.
Retket ja kortit rakentavat sidettä
Ole kiinnostunut lapsesta muulloinkin kuin merkkipäivinä. Viettämällä aikaa hänen kanssaan kasvatat välillenne pikku hiljaa luottamusta.
Yhteydenpito ei vaadi rahallisia satsauksia. Voit käydä hakemassa lasta ulkoilemaan tai kylään. Ehkä löydätte yhteisen harrastuksen? Samalla tulet tarjonneeksi vanhemmille hoitoapua ja hengähdysaikaa.
Jos välimatka on pitkä, yhteyttä voi pitää korteilla, puhelimella ja sosiaalisen median kautta.
Kummius ei ole suoritus. Saat olla kummi juuri sinulle ominaisella tavalla.
Myös vanhemmat voivat opettaa lasta pitämään yhteyttä kummiin. Lähettäkää kortti tai soittakaa kummille.
Lapsen kanssa voi myös jutella kummista ja katsoa yhteisiä valokuvia.
Kummi voi itsekin kertoa, että häneen saa olla yhteydessä. On kiva, jos suhde on vastavuoroinen, eikä kumpikin vain passiivisesti odota, kuinka paljon toinen osallistuu.
Lähde: Minna Oulasmaa
