Kuvitellaan, että tässä leviäisi tekojärven tasainen pinta. Vettä riittäisi niin kauas kuin silmä kantaa. Järven pinta-ala olisi 50 neliökilometriä. On vuoden 2007 ensimmäinen keskiviikko ja edessä avautuu pudasjärvinen suomaisema. Vilkaisu karttaan ja PVO-Vesivoima Oy:n konttorista eilen saatuihin monisteisiin: Kyllä, olemme voimayhtiön Kollajan altaan reunalla. Jo 1980-luvulta tutussa suunnitelmassa allasta reunustaisivat viisi maapatoa, jokainen useita kilometrejä pitkä. Muuten vesi pysyisi luonnonkupissa itsestään.
Kollajan tarkoituksena olisi säännöstellä veden virtaa Iijoessa. Tekoaltaasta kulkisi Iijokeen kanava, jonka varrelle sijoittuisi myös uusi vesivoimala. Se valjastaisi vedestä ainakin osan yhtiön haaveilemasta 200 gigawattitunnista, joka nyt juoksee voimalaitosten ohi tulvien aikana. Nyt kanavan tienoilla näkyy tuoreita jäniksen jälkiä. Ohi päästelee turverekka, joka suunnistaa mustaa pölypilveä kohti. Kollajan soilla ja metsiköissä ei asu ketään. Täällä on vain puita, suota ja lampia. Voisiko tänne rakentaa? Kysytään sitä ensimmäiseltä elävältä, joka tulee Käärmesuolla vastaan.
Porotokka jauhaa rehuaan ruokintapaikalla eikä sano mitään. Vuonna 1985 julkaistusta Iijoki-selvityksestä on jo kyllä selvinnyt, että tekojärvi pistäisi Kollajan palkisen porot kirjaimellisesti pihalle. Kestäisi ainakin yhden porosukupolven verran, että eläimet oppisivat uudet laidunreitit. Entä tuolla: Natura-verkostoon kuuluva Venkaanlähde. Hukkuisiko sekin Kollajaan?
Ei suinkaan. PVO-Vesivoimassa on mietitty valmiiksi tämä ja moni muu asia. Pohjolan Voima rajaisi lähteen padolla tekojärven ulkopuolelle niin, että arvokas lähde säilyisi.
Rekkojen kääntöpaikalta löytyy viimein ihminen. Mustunut mies pesee konettaan pölyävän turvekasan vieressä. Päivää! Tuleeko tänne tekojärvi? "Toivottavasti", Valto Särkelä vastaa ja sammuttaa pesurinsa. "Siinä olisi kymmenen vuoden työmaa", pudasjärvinen uskoo.
Tällainen on voimayhtiönkin näky. Altaan, kanavien ja voimalan rakentaminen sekä Iijokeen liittyvät työt synnyttäisivät Pohjolan Voiman laskelmissa 1 650 henkilötyövuotta ja välillisesti 1 000 henkilötyövuotta.
"Mutta pahoin pelkään, että allasta ei tule", Särkelä sanoo. Pelolle on perusteet. Pohjolan Voima halusi jo kaksikymmentä vuotta sitten rakentaa Iijoen keski-ja yläjuoksun. Ehdotettiin 12 uutta voimalaa, Kollajan tekojärveä sekä kolmansien koneistojen asentamista jo olemassaoleviin laitoksiin. Alkoi Kollaja-sota, jota käytiin vuosia.
Viimeinen naula Kollaja-hankkeen arkkuun oli koskiensuojelulaki, joka kieltää Iijoen keskijuoksun rakentamisen. Tai niin sitä luultiin.
Raasakan padon vieressä Iijoen alajuoksulla on PVO Vesivoima Oy:n konttori. Neuvotteluhuoneen seinälle ilmestyy huolella tehty dia toisensa jälkeen. Kaksi miestä, toimitusjohtaja Birger Ylisaukko-oja ja johtava asiantuntija Jorma Autio esittelevät Kollaja-hanketta toimittajalle perusteellisesti.
Esityksen pääviesti on seuraava:
Suomalaisten sähkönkulutus kasvaa. Uusiutuvia energiamuotoja pitäisi poliittisten linjausten mukaan käyttää enemmän. Ympäristön kannalta hyväksyttävät vesivoimahankkeet on eduskunnan mukaan selviteltävä. Kollajan allas olisi sellainen. Säännöstely helpottaisi Pudasjärven tulvahaittoja. Vesivoima on lyömätöntä, koska siitä 90 prosenttia muuttuu sähköksi ja sitä voidaan ottaa talteen tarpeen mukaan. Ja vielä pari asiaa: Iijoki on maisemointitöiden ansiosta kaunis rakennettunakin, kuten Pohjolan Voiman kustantamasta nelivärisestä valokuvateoksesta voi nähdä. Kalaa on Iijoessa, vaikka joki rakennetaankin, sillä yhtiö satsaa kalaistutuksiin 1,5 miljoonaa euroa vuosittain. Kollajan tekoallas on hieno hanke. Uskotaan! Vai uskotaanko?
Sitä voi miettiä vaikka Kollajanniemessä, jossa tänä keskiviikkona juostaan koiran perässä. Seistään Niemitalon pihassa, jota esikoinen Lukas kiertää Tussen kanssa. Ihan vieressä kulkee Iijoki.
"Viime kesänä joessa oli niin vähän vettä, että uimassa ei tullut käytyä juuri yhtään", äiti Katja Niemitalo harmittelee. Mitä jos joki olisi aina yhtä vähävetinen kuin viime kesänä? Jos yläjuoksulla olisi voimayhtiön täyttökanava, joka veisi veden tekojärveen? Katjan appiukko, yrittäjä Pekka Niemitalo pudistelee päätään, kun kuvittelee altaan toteutumista.
"Vesi joessa seisahtuisi ja uoma vaatisi ruoppausta. Altaan alueella kaikki metsästysmaat hirvikämppineen menisivät." Pudasjärvellä melko harvoja kiinnostaa riidellä siitä, voiko suolle tehdä järven. Ei edes koskiensuojelulaki estä tekojärven rakennusta. Kysymys on Iijoesta.
"Joki ei olisi säännöstelyn jälkeen enää entisensä", Kipinänkoskella asuva mies sanoo. Mies on yksi noin 5 000 Iijoen kalastajasta ja saa joesta harjusta, taimenta, siikaa, haukea ja ahventa. Paremmat saaliit täällä on kuin rakennetulla alajuoksulla, Pohjolan Voiman satsauksista huolimatta.
Mutta entä jos voimayhtiö laskisi uomaan yhä vettä, kuten on luvannut? "Mitä järkeä on laskea vettä, jos sitä halutaan säännöstellä. Jos allas tulee, Iijoki ei ole enää koskaan entisensä."
Niemitalon juustolan kahviossa juodaan kahvia happamasti hymyillen. Toimittaja on tuonut terveisiä alajuoksulta PVO:n konttorista. "Iijoen asukkaat ovat edelleen samaa mieltä kuin 1980-luvulla. Kollajan tekoallasta ei rakenneta", Taivalkosken kalastuskunnan esimies Eero Moilanen sanoo.
"Viime sodan aikana", toinen kahvittelija viittaa 1980-luvun Kollaja-kiistaan. Hän on Pirkko-Liisa Luhta, Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja.
Voimayhtiö käy Luhdan mukaan kovaa kauppaa ihmisten mielistä. "Esitetään kauniita kuvia, kun ollaan tuhoamassa luontoa. Se uppoaa vain ihmisiin, joilla on tarpeeksi uskoa. Täällä sellaisia ei ole."
Kysytään nyt silti. Miksi Kollajaa ei pidä vieläkään rakentaa?
Suojelijoiden pääviesti on seuraava:
Joen ekosysteemi ja kalatalous mullistuisi. Etenkin syyskutuisille kaloille seuraukset olisivat ankarat. Petokalat olisivat Kollajassa ja alapuolella virtaavassa Iijoessa syömäkelvottomia todennäköisesti useiden vuosien ajan. Istutuksia ei ole missään hoidettu onnistuneesti. Säännöstely tärvelisi haaveet lohijoesta ja nyt tehty työ lohen palauttamiseksi olisi hukkaan heitettyä.
Mutta ei keitetä kalasoppaa enempää. Tekoallas ei ole turvallinen ilmastonkaan kannalta. Kollajan allas tuottaisi metaani-, humus- ja elohopeapäästöjä, jotka jatkuisivat jopa vuosikymmeniä.
Sitä paitsi Luhta ja Moilanen pelkäävät myös, että Kollaja-hanke ja sen yksi uusi voimalaitos olisivat vain pikkusormi pirulle. "Ei se siihen jäisi. Kohta olisi rakennettu koko yläjuoksu."
Kollajan allas on ehkä kummitus, joka ei koskaan muutu todeksi. Vaaliallas se ainakin on. Keskustan ja kokoomuksen leiristä on puollettu Kollajaa, SDP ja vihreät vastustavat hanketta. "Vaalit ratkaisevat kaiken", voimayhtiön Ylisaukko-ojakin toteaa.
Maailma on muuttunut, hän uskoo. Koskiensuojelulaki säädettiin aikoinaan tulehtuneessa ilmapiirissä. Nyt Kollajan tekoallasta voidaan taas alkaa suunnitella: "Poliittiset intohimot ovat laantuneet."
Keskustelu jatkuu. Tänä vuonna allas tullaan mainitsemaan muun muassa Pohjois-Pohjanmaan energiastrategiassa 2015, jota kirjoitetaan parhaillaan Pohjois-Pohjanmaan liitossa. Strategia ei tule ottamaan Kollajaan kantaa yksittäisenä hankkeena, suunnittelujohtaja Tuomo Palokangas kertoo. Vesivoimasta strategia toteaa, että sen lisäämismahdollisuutta tullaan selvittämään.
Paperiin tulee kolme erilaista vaihtoehtoa alueen energiatuotannosta. Maksimivaihtoehtoon on mukaan laskettu myös Kollajan allas.