On sattumaa, että vahvat oululaiset sukujuuret omanneen marsalkka C.G.E.Mannerheimin kaikki Oulun yhteydet hänen elinaikanaan sijaitsivat vieri vieressä.
Oli Mannerheimin puisto, joksi palotontiksi aiemmin kutsuttu tila nimettiin Mannerheimin 75-vuotispäivän kunniaksi. Nimikkopuiston laidassa asuivat hänen Oulun sukulaisensa, Weckmanit, muun muassa veljentytär Evo ja tämän poika, marskin kummipoika Björn Johan.
Nyt kummipoika on seniorkansalainen, varatuomari Björn Johan Weckman, jonka koti on saman Sepänkadun varrella, missä yhä sijaitsee Weckmanin taloksi kutsuttu funkiskerrostalo. Sitä edelsi yhden perheen talo, pieni Jugend-palatsi, Weckmanien koti sekin.
Funkisasuiseen Weckmanin taloon liittyvät B.J.Weckmanin muistikuvat marsalkan Oulun käynneistä.
Lisäksi hän tapasi kummisetäänsä pikkupoikana tämän kodissa Kaivopuistossa ja Ruotsissa isovanhempiensa Grensholmin kartanossa, jossa asui tuolloin jo edesmenneen äidinisän, Johan Mannerheimin, norjalaissyntyinen leski, äidinäiti Palaemona. Tämän ja muiden sukulaisten seurassa illanistujaisissa pidättyväinen vapaaherra vapautui paljastaen huumorintajunsa metsästystarinoita kertoessaan.
Kiitossähke etuajassa
"Äiti hermoili ruuan kanssa, koska Mannerheim oli suuri herkuttelija", B.J.Weckman muistelee niitä 1940-luvun alun Oulun vierailuja, joista perheen vieraskirjassa on merkintöjä. Nämä käynnit tapahtuivat maaliskuussa 1940 ja huhtikuussa 1942.
Edellisestä kerrasta Evo ja Björn Weckmanin vieraskirjassa kertova merkintä liittyy talvisodan jälkeen tehtyyn virkamatkaan, jonka marsalkka teki kiittääkseen ruotsalaisia vapaaehtoisia. Jälkimmäinen tapahtui, kummipoika muistelee, keskellä jatkosotaa matkalla Lappiin tapaamaan uutta saksalaisten komentajaa, kenraalieversti Eduard Dietlia:
"Kuten aina virkamatkalla ollessaan marsalkka oli kiitoksessaan muodollinen, vieraskirjassa lukee vain G.Mannerheim, eikä muuta."
Seuraavana päivänä marsalkan vierailun jälkeen isäntäväki sai sähkeen, jossa kiitettiin omasta ja seurueen puolesta miellyttävästä illasta sekä toivotettiin hyvää pääsiäistä.
"Sähke näyttää jätetyn Helsingissä 27.3. eli siis ennen vierailua", osoittaa kummipoika siinä olevaa päiväystä.
Björn Johan Weckmanin nykyisessä kodissa on marsalkan lahja kummipojalle, omistuskaiverruksin ja Mannerheim-suvun vaakunalla varustettu kristallilasi. Kummipojan kodista löytyy tietysti Mannerheimin valokuvia sekä tästä tehtyjä kirjoja, joiden joukossa upeimpana 70-vuotisjuhlakirja omistuskirjoituksin varustettuna.
Kirje aiheutti kohun
Eräs marsalkan kirjeistä on kolme päivää ennen toisen maailmansodan syttymistä Kaivopuiston asunnossa päivätty. Se on marsalkan huolitellulla käsialalla kirjoittama tervehdys rakkaalle kummipojalle.
Vaikka Mannerheim varmasti tiesi paremmin kuin muut elokuun 1939 lopussa, ettei Helsingin 1940 olympialaisia tule, hän piti kiinni lupauksestaan auttaa kummipoikaansa lippujenhankinnassa ja halusi erityisesti tietää, mitkä olivat kummipojan erikoistoiveet.
Liki skandaalin aiheutti myöhemmin eräs toinen lähetys. Se saapui Riihimäelle KTR 3:n aliupseerikouluun nuorelle Björn Johanille sotilasasiakirjaksi leimattuna ja kirjattuna. Kirje oli päivätty kesäkuussa 1944. Kuori paljasti, että se tuli ylipäälliköltä. Olihan kuoressa sukuvaakuna sekä teksti, että lähettäjä oli vapaaherra Mannerheim, Suomen Marsalkka.
Kirjeen saapuessa oli kulunut vain vähän aikaa siitä, että erään kenraalin aliupseerikoulussa ollut poika oli kannellut isälleen simputuksesta. Mitä seuraavaksi, pelästyttiin nyt.
"Ne ryhmänjohtajat, joilla tukka oli vielä tallessa, kalpenivat, ja aliupseeritkin olivat hiljaisia poikia, kun tieto ylipäällikön kirjeestä levisi. Väärinkäsitys selvisi tietysti aikanaan", kirjeen vastaanottaja muistelee.
Kohun aiheuttanut kirje oli vain vastaus syntymäpäiväonnitteluun, jollaisen Björn Johan joka vuosi lähetti kummisedälleen.
Huonomaineinen esi-isä
Oulun juhlavuosi on nostanut marsalkan oululaiset juuret vahvasti kummipojan mieleen.
Vaikka Mannerheim valittiin Ylen äänestyksessä suurimmaksi suomalaiseksi, Björn Johan Weckman olisi mielellään nähnyt, että heidän yhteinen esi-isänsä, 1700-luvun lopun suurmies, apteekkari ja pohjoismaisen ilmailun pioneeri Johan Julin olisi sijoittunut paremmin Kalevan järjestämässä kaikkien aikojen suurimman oululaisen äänestyksessä.
Monilahjakas Julin, joka oli Ruotsin tiedeakatemian jäsen, oli marsalkan äidin Helena von Julinin isänisä.
Oulun historiaan mahtuu paljon muitakin Mannerheimien ja Weckmanien sukulaisia. Mielenkiintoisimpiin kuulunee eräs kaupungin 1600-luvun originelleista.
Sekä Mannerheim että Weckman polveutuvat pormestari Zakris Fickestä, joka pääsi Oulun historiaan jäätyään kiinni naapurinsa lehmän varastamisesta ja teurastamisesta omassa kellarissaan. "Huonomaineisen pormestarin tyttäristä toinen oli Suomen Marsalkan isän ja toinen hänen äitinsä esiäiti", tietää Weckman.
