Kaksitoista vuotta sitten oululainen Pirkko Oikarinen kuuli yliopiston projektista, jossa etsittiin vaihto-oppilaille kummiperheitä.
"Ajattelin kokeilla, pärjätäänkö", hän sanoo. Hyvin on pärjätty: vaihto-oppilaan kummiperheenä toimiminen on Pirkon mukaan muuttanut hänen ja puolisonsa Heikin elämän. Kummityttöjä ja -poikia on kertynyt tusinan verran ja heistä suurimman osan kanssa yhteyttä pidetään vieläkin.
Oikariset ovat vierailleet Espanjassa kummiopiskelijoidensa perheissä ja päin vastoin. Vierailuillaan Oikariset ovat tutustuneet heidän perheisiinsä ja sukuunsa, saaneet uusia ystäviä ja päässeet mukaan tapahtumiin, joihin ei seuramatkailija pääsisi. Barcelonalaisen kummityttönsä häissä oltiin suorastaan kunniavieraina.
Kyläilemään ei aina tarvitse lähteä lentokoneella eikä välttämättä edes kovin kauas: kaksi kummiopiskelijoista on jäänyt Ouluun pysyvästi.
Oikaristen kaikki kummiopiskelijat ovat kotoisin Espanjasta. Oikariset lähtivät mukaan kummiperhetoimintaan, koska he halusivat päästä sisälle espanjan kieleen ja oppia tuntemaan maan kulttuurin ja ihmiset paremmin. He olivat opiskelleet espanjaa ja englantia kansalaisopistossa ja tutustuneet aiemmin Kanarian-matkallaan erääseen paikalliseen perheeseen.
"Ensin pelotti, selviääkö kielen kanssa, ja puhuimme englantia ja espanjaa sekaisin. Nyt espanja on noussut vahvemmaksi kieleksi ja pärjään sillä paremmin kuin englannilla", sanoo Pirkko.
Heikki ymmärtää espanjaa ja omien sanojensa mukaan puhuukin sen verran, ettei nälkään ja janoon reissussa kuole.
Tänä vuonna Oikaristen kummiopiskelija on Reusista Kataloniasta kotoisin oleva Soraya Uroz. Hän tunsi Oikaristen edellisen kummiopiskelijan, joka oli jättänyt polkupyöränsä Oikarisille. Uroz tuli syksyllä hakemaan polkupyörää ja Pirkko kysyi, onko hänellä jo kummiperhettä. Ei ollut. Oikarisilla oli tarkoitus jättää tänä vuonna kummius väliin, mutta Urozin tavattua mieli muuttui.
Kummiperhe on Urozin mielestä loistava idea.
"Siinä on helppo tutustua suomalaisiin", hän sanoo. Toiminnassa mukana olevat opiskelijat ja perheet myös haluavat tutustua toisiinsa ja viettää aikaa yhdessä.
"Voimme mennä syömään tai kahville yliopistolle tai jonnekin muualle tai voin käydä kylässä Oikarisilla", kertoo Uroz.
Joulun alla on leivottu yhdessä pullaa ja joululeivonnaisia ja vietetty kotailtaa Oikaristen naapurien kanssa, joilla myös on kummiopiskelija. Uroz on vieraillut Oikarisilla myös kavereineen.
Erikoisohjelmaa kummiperheen ei tarvitse vaihto-oppilaalle järjestää.
"Olemme ottaneet opiskelijat mukaan perheemme elämään. Ruokaa laitetaan joka tapauksessa, joten sitten vaan keitetään isommalla kattilalla. Jos menemme jonnekin, opiskelijaa pyydetään mukaan", toteaa Pirkko.
Kummiopiskelijat ovatkin käyneet Oikaristen matkassa muun muassa marjassa, pilkillä ja ylioppilasjuhlissa. Myös Kemin lumilinnassa ja Hailuodossa on vierailtu.
Vuosien varrelle mahtuu arkea ja juhlaa. On lainattu vuodevaatteita, telttaa ja makuupussia, oltu asiantuntija-apuna autokaupassa ja autettu muuttourakassa. Toisten vaihto-oppilaiden kanssa yhteistä tekemistä on ollut enemmän, toisten kanssa vähemmän. Yhteyttä on pidetty aina sen verran, kuin siihen on ollut aikaa.
"Toiset ovat olleet kiireisiä opiskelujensa kanssa, toiset taas ovat ottaneet rennommin", on Heikki huomannut.
"Ja jos ei ehdi tavata, voi vaikka lähettää sähköpostia. Voi kysyä, miten menee ja osoittaa välittämistä siten", sanoo Pirkko.
Sen kummempia kulttuurikolareita kumpikaan ei muista vuosien varrella kokeneensa.
"Tämän hetken tavoissa ei ole suuria eroja, sanoo Heikki.
"Lopultakin ihmiset ovat samanlaisia ja jännittäminen on turhaa. Teeskennellä ei tarvitse", sanoo Pirkko.