Koomikkoryhmä Kummelin uutuuselokuva Alivuokralainen perustuu Timo Kahilaisen ja Heikki Vihisen alkujaan teatteria varten kirjoittamaan menestysnäytelmään, jonka on nähnyt jo yli 100 000 katsojaa.
Tampereen Teatterin näytelmässä Kummeleista on ollut mukana vain Heikki Hela, mutta elokuvaversioon Kahilainen ja Vihinen halusivat koota koko ryhmän.
Näytelmästä parivaljakko halusi nopeaa sanailua, väärinkäsityksiä, ääripäisiä henkilöhahmoja ja vauhtia sisältävän perinteisen farssin. Tarinan keskushenkilöiksi he keksivät kaavoihinsa kangistuneet vanhapoikakämppikset, joiden arki järkkyy arvohuoneistonsa vuokrankorotuksen myötä.
"Sitä kautta paikalle heilahtaa pakollinen paha, alivuokralainen, joka on ihan muusta maailmasta", Vihinen kertoo.
"Mikä konservatiivia voisi pahiten häiritä on homo. Fobioita on monenlaisia, ja toki niitä halutaan sorkkia tässäkin", Kahilainen jatkaa.
Homoteema korostuu erityisesti elokuvassa. Ainakaan vielä siitä ei ole tullut sanomista.
"Voihan se olla, että joku siitä vielä älähtää. Mutta eivät Jehovan todistajatkaan älähtäneet edellisestä elokuvastamme", Silvennoinen sanoo.
"Toivottavasti homot ymmärtävät, että he ovat tässä sankareita. Muut ovat kaikenlaisia juonittelijoita, mutta gay-porukka vetää aika suoraan sitä, mitä he ovatkin. Suvaitsevaisuuttahan tässä leffassa toitotetaan."
Uuden formaatin myötä Kummeli halusi säilyttää tyylilajin siitäkin huolimatta, että farssi on valkokankaalla riskialtis. Suomessa vannotaan erityisesti komedian nimeen, kun taas farsseja ei juurikaan tehdä.
"Farssi on vaikea laji. Se jos mikä on helppo tyrmätä. On riski olla avoimena ja heittää päivänsäteenä tuollaista. Komedia on paljon turvallisempi", Kahilainen selvittää.
"Farssissa sali pitää saada ihan oikeasti viihtymään jollain tasolla. Ei voi piiloutua minkään taiteen tai yhteiskunnallisen sanoman taakse", Vihinen lisää.
Kummeli-ryhmä katselisi suomalaista farssia ja komediaa valkokankaalta mielellään enemmänkin.
"Minun mielestä ihan sellaista pöhköilyä voisi tehdä. Se vaatii kuitenkin heittäytymistä ja sitä, että tekijät tunnetaan. Pirkka-Pekka Peteliuksella, Jope Ruonansuulla ja meillä on näyttöjä ihan kreisihuumoristakin", Silvennoinen toteaa.
"Leffat ovat vaikeampia, sillä niissä pitää olla kokonainen juoni, joka kestää sen puolitoista tuntia. Jotta tarinasta ja hahmoista saa jollain muotoa kestäviä, se ei voi olla pelkkää sketsiä sketsin perään. Sellaisiakin Suomessa on tehty, mutta eivät ne ole oikein toimineet."
Kummelin tapauksessa elokuvaformaatti kävi mielessä jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa.
"Teimme sketsisarjojen sisälle minielokuvia, ja minusta tuntuu, että meidän kaikkien haaveissa oli tehdä oikea elokuva. Kummeli Storieshan oli sellainen vähän sketsimäisempi episodijuttu, mutta Kultakuume oli jo ihan elokuva", Silvennoinen sanoo.
Kummeli-elokuvat ovat olleet suuren yleisön mieleen. Parin vuoden takainen Kummelin Jackpot houkutteli teattereihin noin 230 000 katsojaa, ja kolmen ensimmäisen leffan katsojakeskiarvokin on 200 000 huiteilla.
Suosionsa salaisuutta kaverukset eivät ole sen kummemmin pohtineet.
"Jostain syystä ihmiset näyttävät viihtyvän meidän sketsisarjojemme ja elokuviemme parissa. Siinä on varmaan jotain samaa kuin Eppu Normaalissa, ne koskettavat suomalaisia", Silvennoinen miettii.