liisa.laine@kaleva.fi
Oulun kaupunginvaltuusto täyttää tänään kaupungin luottamusmiespaikat seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Yllätyksiä tuskin on odotettavissa, ellei sitten jaossa näppejään nuolemaan jäänyt perussuomalaisten ryhmä järjestä ylimääräistä ohjelmaa kuten Rovaniemellä ja Porvoossa.
Valinnat ovat pääosin olleet tiedossa jo viikkoja. Suurempi yllätys on se, millaisen tuskan takana ne tällä kertaa olivat. Se ennustaa uudelle valtuustokaudelle vaihtelevaa säätä, ellei peräti myrskyä.
On toki aivan luonnollista, että varsinkin näkyvimmistä ja tärkeimmistä johtopaikoista käydään vimmattu vääntö. Pelkkä rivivaltuutettu kokee vaikutusvaltansa aika mitättömäksi, vaikka valtuuston pitäisi periaatteessa olla se, jolla on viimeinen ja painavin sana kaupungin asioissa.
Pisimpään "sopua" hierottiin vasemmistoliitossa ja vihreissä. Lopputulos jättää äänestäjän hämilleen: johtaville paikoille tyrkytetään henkilöitä, joiden äänimäärä riitti hädin tuskin tai ei lainkaan valtuustopaikkaan. Kenen ääntä valinnoissa pitää kuulla, puolueen vai äänestäjän?
Eniten jupinaa on herättänyt valtuustosta pudonneen Pasi Oravan (vihr.) esittäminen kaupunginhallitukseen. Pykälien vastaista se ei kuitenkaan ole ja vihreillä tuttua muutenkin: eihän työministeri Tarja Cronbergkaan yltänyt kansanedustajaksi vuoden 2007 vaaleissa ja silti hänet valittiin hallitukseen.
Cronbergin tukena oli tosin 7 804 ääntä, mikä oli toiseksi suurin henkilökohtainen äänimäärä vaalipiirissä ja neljänneksi suurin osuus koko maassa. Lähes 12 prosentin kannatuskaan ei riittänyt, kun vaaliliittoa ei ollut.
Oulun keskustaryhmälläkään uusi valtuustokausi ei ala aivan mutkattomasti: siitä kielii tapa, jolla Sinikka Salo viime vuoden lopussa valittiin toiseksi apulaiskaupunginjohtajaksi. Keskustan jäsenkirjan viime metreillä ottanut Salo valittiin virkaan ihan muilla kuin "oman" puolueen äänillä, kun keskustan rivit hajosivat nolosti.
Muuallakin kuin Oulussa paikoista on käyty raivoisaa tukkanuottaa. Vihannissa neljä keskustalaista muodosti oman valtuustoryhmän kimpaannuttuaan luottamusmiespaikkojen jaosta. Viime viikolla kaksi kiiminkiläistä keskustavaltuutettua teki saman tempun.
Kiiminkiläiskaksikko perusteli irtaantumistaan ryhmän saamattomuudella niin paikkajaossa kuin vähän muuallakin. Taustalla on kuntaliitosselvitys tai pikemminkin sen tekemättömyys Oulun suuntaan. Muitakin syitä tosin löytyy. Ryhmä on valmis yhteistyöhön muiden Kiimingin valtuustoryhmien muodostaman koalition kanssa. Sen syntymisen taustalla taas ovat Ouluun liittymisen lisäksi tunteita herättäneet koulujen lakkauttamiset ja tyytymättömyys kylien kehittämiseen.
Sinänsä oman valtuustoryhmän muodostamisessa ei ole mitään uutta. Näin pian vaalien jälkeen se tosin panee ajattelemaan, olisiko vaalitkin ollut reilumpi käydä avoimin kortein.
Toisaalta Kiimingin tapaus osoittaa, miten kunnallispolitiikassakin yksittäisten asioiden taakse ryhmittyminen alkaa syrjäyttää poliittista aatetta.
Lisää pyörrettä uuteen kauteen saadaan siitä, että voimasuhteet heilahtivat vähän joka puolella ja vanhoja tervaskantoja tipahti valtuustoista oikein ropisemalla.