Rovaniemen ammattikorkeakoulun hyvinvointialojen virtuaalikeskuksessa makaa potilas, joka kumisesta ihostaan huolimatta vaikuttaa aidolta. Sen rintakehä nousee ja laskee ja silmät räpsyvät valoon reagoiden.
Potilas ei selvästikkään voi hyvin, sillä otsalta valuu hikipisaroita, huulet muuttuvat sinisiksi ja henki pihisee uhkaavasti. Jos kädellä painaa rintaa, köhiminen kiihtyy entisestään.
Kyse on norjalaisen hoitovälinevalmistaja Laerdalin kehittämästä 3G SimMan -potilassimulaattorista, joka on sen ensimmäinen kehittynyt langaton malli Suomessa.
Yritys tunnetaan jo 60-luvulta lähtien valmistetusta Anne -elvytysnukesta. 90-luvulla ilmestyivät ensimmäiset vuorovaikutukseen kykenevät potilassimulaattorit, jotka olivat vielä vaikeasti liikuteltavia ja kalliita.
Kun kustannukset saatiin alas tällä vuosikymmenellä, simulaattorit ovat alkaneet yleistyä laajemmin terveydenhoitoalan oppilaitoksissa.
3G SimMan kykenee tunnistamaan sille annetun lääkkeen ruiskuun liimatun radiotaajuustunnistimen avulla. Se myös tunnistaa lääkkeen pitoisuuden, määrän ja antoreitin, ja reagoi sen mukaisesti kuin oikea potilas. Pulssi voi nousta, verenpaine laskea ja pupillit laajentua.
Rovaniemen ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaopiskelijat harjoittelevat simulaattoreilla myös potilaan kohtaamista. Simulaattoreilla on omat nimet, joilla niitä puhutellaan, ja harjoituksia varten niille on keksitty myös omat elämäntarinat.
"Opiskelijat ottavat harjoitukset aivan tosissaan. Heillä on jopa sellainen tunne, että uskaltaako näille oikeasti tehdä mitään", lehtori Paula Poikela kertoo.
Laerdalin Suomen toimitusjohtaja Juha Lempiäisen mukaan tutkimuksissa on todettu, että simulaattorien käyttö koulutuksessa lisää lääkärien ja sairaanhoitajien osaamista ja parantaa sitä kautta potilasturvallisuutta.
"Niiden avulla terveydenhoidon ammattilaisiksi koulutettavat voivat tehdä turvallisesti virheitä", Lempiäinen selvittää.