Ku­mi­han­si­kas käteen ja me­nok­si! Kan­dit-sar­jan aloi­tuk­ses­sa hams­te­rin pos­ki­pus­si luis­kah­taa ulos

Eläinlääketiede on välillä sangen kouriintuntuvaa hoitotyötä, kuten Kandit-sarjan uudella tuotantokaudella meille selviää.

Kandit

TV1 klo 20.00

Pian näemme luonnehdinnan paikkansapitävyyden. Yleisradion ajanvietetoimituksen sinänsä hieman kyseenalainen fiksaatio tositv-ohjelmiin tuo tällä kertaa ruutuihin oikeastaan tavattoman sympaattisen tuotannon, kun saamme seurata kolmen eläinlääkäriopiskelijan ensimmäisiä ammatillisia haasteita. Kevyttä kesähenkistä viihdettä, siis katsojan, joskaan ei päähenkilöiden, kannalta tietenkään.

Ensimmäisen jakson dramaattisin tapaus on hamsterin ulosluiskahtanut poskipussi, mutta aihepiiriin vasta tutustuvan katsojan kannalta voi olla parempikin, että prolapsi on jyrsijän vähemmän hämmentävässä päässä. Hieman inhorealistisempaan suuntaan siirrytään jo seuraavassa jaksossa.

Kandit-sarjan paras piirre on se, että toisin kuin arkkityyppisessä tositv-sarjassa, päähenkilöt eivät ole aloittelevia sosiopaatteja tai Jethro Rostedt. Nämä tyypit vaikuttavat (erittäin hyvällä tavalla) tavallisilta ihmisiltä, jotka ovat tehneet paljon töitä päästäkseen nykyiseen asemaansa, ja työnsä he ottavat varsin vakavasti - kuten jokainen huolestunut hamsterinomistaja epäilemättä toivoisikin.

Kuvatut tilanteet vaikuttavat sangen aidoilta, ja ihmiset uskaltavat olla oma itsensä sen sijaan, että esittäisivät itseään.

Muuten: Kandit on tähän mennessä seurannut lääkäreitä, hammaslääkäreitä ja nyt siis eläinlääketieteen kandidaatteja. Loogisesti ajateltuna seuraavaksi vuorossa olisivat sotilaslääkärit tai Norjan hiihtomaajoukkueen huoltotiimi.