Maailman kaiken tuotannon ja kaupan ylin tehtävä on edistää ja kasvattaa kulutusta ja menekkiä. Kuluttaja puolestaan toimii kuin kuuliainen ratas isossa, ikuista kasvua ruokkivassa koneistossa.
Hän tekee sitä, mihin hänet on pienestä pitäen opetettu ja hankkii ympärilleen yhä uusia tavaroita, keinolla millä hyvänsä: "Vaatteiden vohkiminen lisääntyi taantumassa", uutisoi eräskin päivälehti äskettäin.
Teollisuusmaiden huippuunsa virittämä kulutuskulttuuri, jota kehitysmaiden asukkaat matkivat äärettömän tehokkaasti, vie ihmiskunnan perikatoon, rummuttaa Worldwatch uusimmassa Maailman tila -raportissaan. Amerikkalainen think tank vaatii juuri suomeksi ilmestyneessä "Kulutuskulttuurista kestävään elämäntapaan" -teoksessa kestävää "permakulttuuria".
Kymmenet uuden aikakauden lähettiläät julistavat -- keskellä talouskriisiä -- pontevasti uutta kasvuttomuuden aikakautta. Meidän on tyydyttävä vähempään ja muutettava arvojamme, asenteitamme, koko elämä. Meidän on aika valmistautua kulttuurivallankumoukseen, siirryttävä kauppakeskuksista takaisin osaksi luomakuntaa.
Jo nykyisellä väestömäärällä Maata riistetään selvästi enemmän kuin elintilamme varat sallisivat. Vain vuosikymmenessä väestön määrä on lisääntynyt kolmen Yhdysvaltain verran. Pelkästään amerikkalaiset kuluttavat päivässä painonsa verran tavaraa eivätkä eurooppalaiset juuri jää heistä jälkeen. Kiinassakin autokauppa ohitti jo kaikki muut maat.
Mitä Worldwatch sitten tarjoaa kulutusmanian tilalle? Sitä, ettei oikeaa onnea löydä ostoskassista, vaan kohtuullisuudesta: yhteisöllisyydestä, ystävistä, yksinkertaisemmasta elämästä. Kiireisten on todettu käyttävän enemmän energiaakin kuin rauhallista elämää viettävien. Kun kulutus ja statukset eivät enää ole tavoittelemisen arvoisia, ihmisille jäisi enemmän aikaa toisilleen. Lapsetkin tunnistaisivat vihdoin eläimiä merkkilogojen sijaan.
Tarvetta on nyt paikallisille vaihtoehdoille. Parempaa maailmaa pilotoidaan jo muun muassa Ecuadorissa, missä luonnon oikeudet tunnustetaan perustuslaissa. Totnesissa Britanniassa on käytössä oma punta, ja myös Bellinghamin pikkukaupunki Washingtonissa rakentaa taloutta tietoisesti paikallisten yrittäjien varaan.
Vaikka Suomessa "kuntakin muuttaa kauppakeskukseen", on meilläkin nähty viitteitä havahtumisesta. Presidentti Tarja Halonen vaati Itämeri-kokouksessa äänekkäästi kraanavettä pulloveden sijaan. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki kehottaa rahaministeriötä toimiin, koska talouskasvu, jota seurataan bruttokansantuotteen mittareilla, ei juuri ota huomioon luonnon arvojen merkitystä hyvinvoinnille. Helsingissä on päätetty siirtyä -- kovan kohun ja rajun vastustuksen kera -- tarjoamaan yhtenä päivänä viikossa koululaisille pelkkää kasvisruokaa.
Ihminen ei tunnetusti aina toimi rationaalisti. Hän ei välttämättä välitä, vaikka tietäisi elintapojensa uhkaavan omaa terveyttään. Worldwatchin mukaan kulutushulluja voidaan voittaa mukaan, jos faktoja markkinoidaan myötätuntoa herättävin tarinoin.
Kuluttajalla on suuri valta tehdä valintoja. Silti iso osa ympäristötalkoista jää poliitikkojen kontolle, etenkin jos tavoitteena on nitistää suuryritysten ylivalta demokratian keinoin. Myös media joutuu tämän raportin jälkeen miettimään, miltä kannalta se esittää talouselämän kasvu-uutisia.
**
Euroyhteisön toivottomimmat säästöpossukerholaiset ovat saaneet yhteisen nimen: PIIGS-lyhenteen takana ovat Portugali, Italia, Irlanti, Kreikka ja Espanja.