Kolumni

Kuluttajilta salataan pakkausten ja tuotteiden todellinen rakenne muovivastaisuuden takia

Kuvat muoviroskiin kuolleista merieläimistä ja linnuista sekä uutiset vesistöistämme ja jopa pullovesistämme löytyvistä mikromuoveista herättävät syystäkin huolta.

Johanna Kohvakka (vas.) ja Liisa Lehtinen
Johanna Kohvakka (vas.) ja Liisa Lehtinen

Kuvat muoviroskiin kuolleista merieläimistä ja linnuista sekä uutiset vesistöistämme ja jopa pullovesistämme löytyvistä mikromuoveista herättävät syystäkin huolta. Muovisaasteen aiheuttamat ilmiöt ovat saaneet aikaan ennennäkemättömän muovien vastaisen liikehdinnän. Muovit halutaankin nyt kieltää kokonaan ja korvata muilla materiaaleilla.

Tämä ei kuitenkaan ole ympäristön kannalta toivottava kehityssuunta, sillä muoveilla on paljon hyviä ominaisuuksia. Siksi koimme tarvetta tarjota ihmisille tietoa muoveista, niiden taustoista ja ympäristövaikutuksista. Syntyi kirjamme ”Hyvä, paha muovi”.

Julkisessa keskustelussa muovi on synonyymi kertakäyttöpakkauksille, joiden symboliksi on noussut muovikassi. Muovien merkitys yhteiskunnassamme on kuitenkin paljon laajempi kuin tavallisesti tullaan ajatelleeksi. Muovit ovat mahdollistaneet nykyisen elintasomme. Koska muovit ovat kestäviä, kevyitä, edullisia ja helposti muovattavissa olevia materiaaleja, ovat ne lyhyen, vain ihmisiän pituisen historiansa aikana korvanneet muita materiaaleja lähes kaikkialla.

Euroopassa noin 40 prosenttia muoveista käytetään pakkauksiin, mutta merkittävä osa myös rakentamisessa (20%) ja liikenteessä (9%). Lentokone- tai autoteollisuuden muoviosat vähentävät merkittävästi polttoaineen kulutusta ja siten myös hiilidioksidipäästöjä. Kodin- ja pienelektroniikka (6%) on kehittynyt nykyiselleen muovien kehityksen myötä. Myös maatalous käyttää tänä päivänä (4%) muoveja ja muovit ovat muuttaneet paljon maatalouden työmenetelmiäkin. Muita muovien käyttökohteita on kodintarvikkeet ja terveysteknologia.

Ruokahävikin ehkäisyssä muovisilla pakkauksilla on merkittävä rooli. Pakkaukset ovat nyky-yhteiskunnassa pakollisia, jotta tuotteet saadaan turvallisesti ja tehokkaasti tuottajalta kuluttajalle. Muovipakkaukset lisäävät merkittävästi elintarvikkeiden säilyvyyttä. Pakkauksilla on ilmastonmuutoksen kannalta valtava merkitys, sillä ruoantuotanto vastaa kolmannesta ihmiskunnan kulutuksen ympäristökuormituksesta. Muoviset elintarvikepakkaukset ovat kevyitä, helposti muovattavia ja antavat monipuolisesti suojaa sekä pakatulle tuotteelle että sen ympäristölle.

Muovivastaisuus on synnyttänyt yrityksille mahdollisuuksia kehittää ja markkinoida uusia ”muovittomia” ja ”muovia korvaavia” pakkausmateriaaleja. Valitettavasti markkinoinnissa on usein tietoisesti haluttu harhauttaa kuluttajia venyttämällä muovi-termin määrittelyä. Harhauttavalla markkinoinnilla valmistajat ovat halunneet tietoisesti peittää, että pakkaus sisältää muovia.

Muovivastaisuus on saanut aikaan sen, että pakkausten ja tuotteiden todellinen rakenne salataan kuluttajilta. Salailuun perustuva kehitys on kestämätöntä.

Fossiilipohjaiset muovit on määritetty keskusteluissa ilmasto-ongelmaksi ja ratkaisuksi haetaan erilaisia biopohjaisia muoveja tai muita biopohjaisia materiaaleja. Todellisuudessa muovien valmistukseen käytetään vain 4 prosenttia koko öljyntuotannon kapasiteetista ja itse pakkauksiin käytettävän muovin osuus on vain 1,7 prosenttia.

Lisäksi keveytensä vuoksi muovi on materiaalitehokas. Jos kaikki muovituotteet haluttaisiin korvata muilla materiaaleilla, kasvaisi tuotteiden hiilijalanjälki noin nelinkertaiseksi. Hiilijalanjäljen sijaan pitäisi tarkastella kokonaisympäristökuormitusta, mikä sekin on muovin kohdalla pienempi kuin esimerkiksi paperin tai kartongin.

Maailmassa oli vuoteen 2015 mennessä valmistettu muovia 8,3 miljardia tonnia ja jopa puolet siitä viimeisen 13 vuoden aikana. Valtaosa muoveista on hyötykäytön puutteessa joutunut kaatopaikoille tai luontoon. Jos tuotanto jatkuu nykyisellään eikä jätehuoltoa ja kierrätettävyyttä kehitetä, kaatopaikoilla tai luonnossa arvioidaan olevan 12 miljardia tonnia muovijätettä vuoteen 2050 mennessä.

Kierrätysvaatimukset vievät kiertotalouteen, jossa muovit kiertävät uusiin tuotteisiin ja uusien luonnonvarojen käyttö minimoidaan. Kiertotalous vaatii toteutuakseen kokonaan uutta ajattelutapaa myös tuotteen suunnitteluvaiheessa. Jotta roskaus loppuisi, tarvitaan ensisijaisesti valistusta ja jätehuollon kehittämistä. Edelleen jopa meiltä suomalaisilta kuluttajilta lipsahtaa kierrätysmuovipakkausten joukkoon puolet sinne kuulumatonta roskaa.

Pullopanttijärjestelmä Suomessa on malliesimerkki siitä, kuinka materiaali saadaan takaisin kiertoon. Jopa yli 90 prosenttia kierrätyksen piirissä olevista pulloista palautuu takaisin pienen pantin ansiosta. Samaa ajattelumallia voitaisiin suhteellisen helposti soveltaa muihinkin pakkauksiin. Raha motivoi ihmistä, joten panttijärjestelmän laajentaminen olisi hyvä ratkaisu niin luonnon roskaantumiselle kuin materiaalin kiertoon saamisellekin.

Liisa Lehtinen materiaalitekniikan yliopettaja Turun ammattikorkeakoulussa, Johanna Kohvakka on tietokirjailija ja kestävän kehityksen asiantuntija.