Politiikan parempi kuluttajansuoja edellyttäisi, että vaadittavassa poliittisessa linjassa on tuoteseloste: ketkä voittavat ja ketkä häviävät. Vaatimus on epärealistinen.
Politiikkaan on pesiytynyt kaikkien miellyttämisen tarve.
Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tavoitteena on palvella poliittista päätöksentekoa. Ihanteellisessa tilanteessa poliittisten päätösten taustalla on yhtäältä tutkittu tieto ja arvoihin perustuvat poliittiset valinnat. Näiden kahden ainesosan sotkeutuvat usein -- kuin ne kuuluisat puurot ja vellit. Päättäjät ovat usein kuin varikset tervatulla katolla.
Poliitikkojen puheissa fakta ja hyvät aikomukset sekoittuvat ja tuottavat monin paikoin hämmentäviä väittämiä. Politiikan kuluttajasuojan näkökulmasta tilanne ei ole kehuttava.
Raakaöljyn hinnan nousu on tuottanut vaatimuksia polttoaineiden verotuksen lieventämiseksi. Faktana on tarjottu monenmoisia perusteluja. Bensaveron alentamisella on nähty suotuisia vaikutuksia tulonjaon kannalta. Faktatieto ei tue väitettä. Polttoainekulut ovat suuremmissa tuloluokissa selvästi isompia kuin alhaisemmissa tuloluokissa. Polttoaineverotuksen alentaminen suosisi suurituloisia.
Kunnissa on yleensä tavoiteltu asukkaiksi suurituloisia kunnan kassan tukevoittamiseksi. Mitä enemmän hyvätuloisia veronmaksajia, sitä täydempi on kunnan kassa. Tutkittu tieto on saattanut tämän uskomuksen kyseenalaiseksi. Helsingissä havaittiin, että hyvin vauraiden asumisalueilta ei kertynyt juurikaan enempää verotuloja kuin keskituloisten alueilta.
Tulosta on helppoa uskoa, koska varakkaammat saavat suuremman osan tuloistaan pääomatuloina, joista kunnan kassa ei juurikaan täyty. Miljoonan euron vuosittaiset pääomatulot tuottavat kunnan kassaan vähemmän tuloveroa kuin bussikuskin äyrit. Kuntapäättäjillä on edessään arvovalinta. Pitäisikö suosia "parempia" ihmisiä verotuottojen kustannuksella vai ei.
Työttömyysturvan passivoivasta vaikutuksesta on keskusteltu vuosia. Asiaa on tutkittu melkoisesti eikä väittämä ole saanut sanottavasti tukea. Viimeisimmän tutkimuksen aiheesta ovat tehneet Ilkka Virjo, Simo Aho ja Hannu Koponen (Työpolitiikan tutkimuksia 303. Passivoiko työttömyysturva?). Johtopäätöksenä tutkijat toteavat: "Havaittu ansioturvan passivoiva vaikutus nostaa kokonaistyöttömyyttä olemattoman vähän."
Työttömyysturvan heikentämisellä on sen sijaan yksi kiistaton vaikutus: se lisää eriarvoisuutta ja köyhyyttä. Poliittinen päättäjä on valinnan edessä. Tutkijat toteavat: " -- -- jos halutaan torjua syrjäytymistä ja köyhyyttä -- -- on samalla siedettävä jokin määrä ei-toivottuja kannustinvaikutuksia." Suo siellä, vetelä täällä.
Veronalennusten vaikutuksesta verotuottoihin löytyy monenmoista "totuutta". Viime vuosina on suhteellisen reippaasti alennettu veroja. Poliitikkojen perustelut ovat usein faktan muotoon verhottuja mielipiteitä.
Moneen kertaan on osoitettu, ettei verotuksellista ikiliikkujaa ole keksitty. Veronalennukset eivät rahoita itseään. Veroalennuksiin liittyy toki dynaamisia vaikutuksia, joilla on myönteisiä vaikutuksia julkisen vallan verokertymään, mutta saldo on negatiivinen. Silti perustelut siitä, että veronalennukset maksavat itse itsensä, elävät ja voivat hyvin. Viime vuosina valtion verotulot ovat kasvaneet, vaikka veroastetta on alennettu. Kahden ilmiön samanaikainen esiintyminen ei tarkoita sitä, että toinen on syy ja toinen seuraus.
Myöskään alhaisen verotuksen ja hyvän työllisyyden välillä ei ole havaittu positiivista riippuvuutta. Kansanvälisten vertailujen perusteella tiedämme, että sekä alhaisella että korkealla veroasteella voidaan saavuttaa hyvä työllisyys. Tanskassa on saavutettu lähes puolta pienempi työttömyystaso kuin Suomessa, mutta veroaste on selvästi korkeampi. Tästä ei myöskään voi vetää johtopäätöstä, että veroja on siis nostettava, jotta saataisiin työttömyys nujerrettua.
Lapissa on kokeiltu kolme vuotta alhaisempia työnantajamaksuja paremman työllisyyden toivossa. Kari Hämäläisen ja Roope Uusitalon tutkimuksen mukaan kokeilulla ei ollut toivottuja työllisyyspoliittisia vaikutuksia. Tutkimuksen tuloksia ei ole kiistetty. Ne on unohdettu. Kokeilua voisi toki jatkaa, mutta työllisyyden parantumiseen se ei johda.
Ihanteellisessa tilanteessa yhteiskuntatieteellinen tutkimus tuottaa selkeät laskelmat päätösten vaikutuksista. Politiikan parempi kuluttajansuoja edellyttäisi, että vaadittavassa poliittisessa linjassa on selkeä tuoteseloste: ketkä voittavat ja ketkä häviävät. Vaatimus on epärealistinen. Politiikkaan on pesiytynyt kaikkien miellyttämisen tarve. Poliittisessa päätöksenteossa harvoin voidaan tuottaa kaikille hyvää.
Monimutkaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia on vaikea pelkistää poliittisessa keskustelussa. Poliittiset perustelut ovat liian usein tutkimustiedon puoskarointia. Kohtuuton vaatimus ei ole, että perustelujen arvosisällöt voisi kertoa avoimemmin.
Oikeistopuolueet voisivat rehellisesti sanoa, että vaadimme verotuksen alentamista, koska meidän mielestämme Suomen tuloeroja tulee kasvattaa. Vasemmistolaiset voisivat sanoa, että vaadimme rikkaille lisää veroja, koska se on oikeudenmukaista. Keskustalaiset voisivat rehellisesti sanoa, että vaadimme suurempaa maataloustukea, koska se on vaalimenetyksen kannalta tärkeää.