Tekipä kuluttaja niin tai näin, kulutti tai säästi, se näyttää aina olevan väärä ratkaisu.
Se, mikä kuluttajan mielestä on tervettä järkeä omien raha-asioiden hoidossa, on vallanpitäjien mielestä milloin hätiköintiä, panikointia tai vastuutonta velanottoa.
Viimeksi mainittu sättiminen tapahtuu yleensä jälkiviisauden mainingeissa. Siinä vaiheessa kuluttamaan tai sijoittamaan yllytetty on jo lirissä milloin mistäkin syntyneen laman tai kuplan puhjettua.
Entisen pääministerin Matti Vanhasen hokema oli viimeksi kohdatun taantuman iskiessä se, että kulutus pitää nyt saada nousuun.
Kun samat uutiset toistivat asuntojen hintojen alamäkeä ja uusia irtisanomisia, kehotus kuulosti oman kukkaron vartijasta järjettömältä. Tavoite oli toki ymmärrettävä, turvata kysyntä tuotteille ja palveluille eli työpaikat ja verotulot.
Kuluttajien roolia talouskasvun veturina korostaa nyt Kaupan liitto, sillä kaupan vetovauhti on hiipumassa.
Kuluttajat nähdään ryhmänä, mutta kuluttaja kokee itsensä yksilönä. Jos epäilyttää etteivät rahat tule riittämään entiseen kulutusvauhtiin, pitää säästää. "Paikka paikan päällä on markka markan päällä. Ei pidä syödä enemmän kuin tienaa. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Pennistä se miljoonakin alkaa."
Kansanviisauksia sananparsien muodossa riittää säästämisestä. Viisaudet pitänevät paikkansa myös euroissa.
Kaupan liitto on huolissaan meidän kuluttajien pihtailusta. Se ennustaa vähittäiskaupan määrän kasvavan tänä vuonna kaksi prosenttia ja ensi vuonna vain puolitoista prosenttia, mikä on kaupalle liian vähän. Se on tottunut pitkällä aikavälillä keskimäärin neljän prosentin kasvuun.
Viime vuonna yllettiinkin jo lähelle neljää prosenttia myynnin määrän kasvussa.
Kauppa laskee, että sen ansiosta Suomen talous ja työllisyys kääntyivät nousuun. Mutta jos me kuluttajat jatkamme nyt kukkaron nyörien kiristämistä, tämän vuoden lukemat kaupassa saattavat jäädä jopa ennakoituakin heikommiksi, kauppa varoittaa.
Kaupan kassaa laskeva näki jo jouluostoksissa merkit kuluttajien hiipivästä varovaisuudesta. Varsinkin pienituloisten ja eläkeläisten kitsastelu pisti silmään.
Heille riitti nyt vähempikin läheisten muistaminen ja jouluherkuttelu. Tuskinpa joulu sen vuoksi jäi ankeana kuluttajan mieleen. Kuka sitä enää muistaa.
Pienituloiset ja eläkeläiset kiittävät itseään siitä, että kerrankin malttoi mielensä jouluhysteriassa. Jäi ehkä jotain säästöönkin pahan päivän varalle, tai alennusmyynteihin.
Joulun alla kuluttajien luottamusta talouteen murensi paisuva finanssikriisi. Puheet tulevista veronkorotuksista ovat toinen syy yrittää säästää tai ainakin kokeilla, jospa kylpyhuoneessa tuomiopäiväänsä ilkeästi huutava linko suostuisi jatkoaikaan.
Kaupan liitossa ollaan siis huolissaan siitä, että alkaneessa vaalikampanjoinnissa väläytetään veronkorotuksia. Sekä tuloveron että arvonlisäveron korotus osuisi kaupan nilkkaan. Epävarmuus näkyy jo.
Kaupan liiton toimitusjohtaja Juhani Pekkala neuvookin poliitikkoja keksimään muita keinoja kohentaa julkista taloutta kuin veronkorotukset. Kauppa seuraisi mieluummin keskustelua julkisen sektorin leikkauksista.
Vaalikampanjoinnissa puolueiden verolinjaukset alkavat olla selvillä.
Yhteistä on tavoite on kasvattaa verotuloja kattamaan kasvavia menoja. Mutta kuinka ne vaikuttavat uusien työpaikkojen syntymiseen, on ikävä kyllä entistä enemmän globaalin herran hallussa.
Verokeskustelusta tulee silti mielenkiintoista seurattavaa, sillä mitenpä muuten puolueiden eroavaisuudet saisi esille.
Kun vaalit on käyty ja voittajat sopineet veroista, he kääntyvät taas kuluttajan puoleen. Pitäisi kuluttaa ja säästää.