Professori Jorma Topparin mielestä olisi kannatettavaa, jos lasten vanhemmat ja muut kuluttajat etsisivät vaihtoehtoja, joissa ei käytetä haitallisia kemikaaleja. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä helppoa.
"Harvalla ihmisellä on taitoa ja tarmoa ottaa asioista selvää ja etsiä parempia tuotteita. Koulutetunkin ihmisen voi olla vaikea selvittää, missä vaatteissa on mitäkin kemikaaleja."
Topparin mukaan kulutusoppaatkin vanhentuvat usein nopeasti. Siinä vaiheessa kun opas ilmestyy ja neuvoo boikotoimaan jotain tuotetta, teollisuus on usein jo reagoinut ja vetänyt tuotteen markkinoilta tai muuttanut sitä. Toisaalta tämä tarjoaa hyvän esimerkin siitä, että asioiden esille ottaminen vaikuttaa.
"Taloudelliset tekijät näyttävät olevan teollisuudessa paras muutoksen edistäjä", Toppari sanoo.
Luonnonsuojelujärjestö WWF:än Suomen viestintäjohtaja Päivi Rosqvist on samaa mieltä.
"Kun kuluttajat kyselevät vaatteiden alkuperästä ja niissä käytetyistä kemikaaleista, myös valmistajat alkavat ottaa asiat vakavammin".
Sinänsä Rosqvistin näkemyksen mukaan kuluttajan on lähes mahdotonta selvittää vaatteissa käytettyjä kemikaaleja. Vastuun jää ensisijaisesti kemikaalivalmistajalla. Kuluttaja voi WWF:än mukaan yrittää vaikuttaa europarlamentaarikoihin sellaisen lainsäädännön saamiseksi, joka velvoittaisi kemikaalivalmistajia testaamaan aineiden haittavaikutukset ihmisiin ja ympäristöön.
Myöskään Suomen luonnonsuojeluliiton viestintäpäälliköllä Matti Niemisellä ei ole antaa kuluttajalle nyrkkisääntöä kemikaaliturvallisten vaatteiden ostoon. "Olisi hyvä, jos vaatteillekin saataisiin ympäristömerkintä", hän sanoo.
Tällä hetkellä Suomenkin markkinoilla tarjotaan luomuvaatteita, joista osassa ei ole käytetty lainkaan kemikaaleja. Mitään kattavaa merkintää turvallisille vaatteille ei kuitenkaan ole.