Kuluttajien ei enää tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos kauppakassi täyttyy muistakin kuin kotimaisista elintarvikkeista.
Monien suomalaisiksi mainostettujen elintarvikkeiden kotimaisuus on pelkkää harhaa (Kaleva 15.8.). Kotimaisiksi väitettyjen elintarvikkeiden ostaminen ei välttämättä merkitsekään ekotekoa, vaan aivan jotain muuta.
Pullasta ja leivästä ei tee kotimaista se, että leivonnaiset paistetaan Suomessa. Raaka-aineiden rahtaus jatkojalostettavaksi kauas ulkomaille puolestaan hämärtää kuvan kotimaisiksi brändätyistä tuotteista.
Suomalaisuutta suosivat kampanjat ovat vuosien varrella patistaneet kuluttajia ostamaan kotimaisia tuotteita vetoamalla yhteiseen hyvään. Kampanjointi on pohjannut mielikuvaan ylivoimaisesta suomalaisesta laadusta ja työllisyyden ylläpitämisestä.
Yhteisvastuuta kantava kuluttaja on valinnut kiltisti kotimaisina pitämiään tuotteita, vaikka se on tullut kukkarolle huomattavan kalliiksi. Asiakkaita onkin monesti yksinkertaisesti höynäytetty pahemman kerran.
Teollisuus ja kauppa pyrkivät toimimaan mahdollisimman kustannustehokkaasti. Siihen niillä on oikeus, mutta se ei saa merkitä kuluttajan tietoista harhauttamista.
Tuotteiden alkuperäismerkinnöistä tulisikin käydä ilmi niin raaka-aineen kuin sen jatkojalostuksen kotimaa. Silloin jää aidosti kuluttajan ratkaistavaksi, minkälaisiin tuotteisiin hän rahansa käyttää.
Ei ole reilua, että pakkausmerkintöjä pitää nykyään osata tulkita. Tuote- ja valmistustietojen on kerrottava, mitä tuote on, ei sitä, mitä sen haluttaisiin olevan. Jos pelisäännöt ovat luikuria, harhautus vie luottamusta koko kotimaiselta elintarviketuotannolta. Sitä tuskin kukaan haluaa.