Suomalaisten maksuhäiriöt paisuvat kuin valtion velka, mutta eipä hätää. Kaupan liitto odottaa joulumyynnin kasvavan taas pienen jarruttelun jälkeen. Tosin vain pari prosenttia, mutta onhan sekin jotain tällaisena aikana.
Maksuhäiriöiden ennätysvuosi sopii päättää reippaaseen ostolaukkaan. Voimiensa mukaan ja pikavippien turvin joukossa hikoilevat myös luottotietonsa tuhrineet, joille kirjataan tänä vuonna puolisen miljoonaa maksuhäiriötä. Tuhannen prosentin vuosikorko on sentään pieni hinta siitä, että silkohapsien silmät loistavat kilpaa uuden kotiteatterin kanssa.
1990-luvun laman jälkeen on muuttunut paljon. Silloin kurjailtiin kollektiivisesti, oltiin hiukan solidaarisia eivätkä rahamiehetkään kehdanneet isommin revitellä työttömien armeijan edessä.
Nyt kehdataan, sanoo tutkija. Kovuus ja itsekkyys ovat trendejä, joita ruokitaan runsaalla kuluttamisella. Laman jälkeisessä nousuhuumassa varttuneistakin on jo kuoriutunut ostajia, joille kuluttaminen on sekä tapa pysyä porukassa että erottua joukosta.
Sankarikuluttajan roolistaan pitävät sinnikkäästi kiinni kuitenkin myös keski-ikäiset. Juuri heillä on takanaan eniten roihuavia rahoituskanavien siltoja.
Milloin joulunavaus alkoi tarkoittaa samaa kuin joulumyynnin aloitus? Vai onko niin, ettei moista yhdyssanaa joskus muinoin ollutkaan? Oli vain joulu. Aika köyhää.
Tavaratalojen joulukuun myynti on yli 60 prosenttia suurempaa kuin keskimääräinen kuukausimyynti. Kriittinen tarkkailija saattaa omiin joulukokemuksiinsa tukeutuen arvella, että kääröihin peittyy sietämättömän paljon täysin turhaa tavaraa.
Niin hyvin on tämä kristittyjen juhla valjastettu kuluttamiselle, että moni tuskailee vuodesta toiseen lahjapulmiaan. Kyntää sitten lopulta adventtisohjossa tiensä tavarataivaan värivalojen loisteeseen ja ostaa sen ruman yöpaidan, väkisinnokkelan Paasilinnan tai ainakin niitä hirveitä marmeladikuulia.
Anteeksi saamme pyytää lähimmäisiltämme me, jotka haluamme ostaa itse vaatteemme, kirjamme, konjakkimme ja viihde-elektroniikkamme. Kas kun kukaan muu ei tiedä paremmin, mistä pidämme ja milloin mitäkin tarvitsemme.
Joulu, niin pimeää ja synkkää vuodenaikaa kun onkin, ei lisää ihmisen tavaran tarvetta. Läheisten kanssa vietetyt vapaapäivät ja kohtuudella nautittu hyvä ruoka sen sijaan puolustavat paikkaansa milloin tahansa.
Suomalaisen työn liitto kysyi, miten kansalaiset suhtautuvat lähestyvään jouluun. Rahan riittävyys huolestuttaa, mutta jouluhuumasta ei tingitä. Keskimäärin vastaajat aikovat ostaa joulua 370 eurolla.
Toivotuimpia lahjoja ovat hemmottelu ja hellyys. Jotain ajan hengestä kertoo, että niitä pitää toivoa joulupukilta. Mutta hyvä, että uskalletaan edes toivoa.
Vailla kaupallista koulutusta oleva joulunviettäjä voi ajatella, että moiset lahjatoiveet on helppo täyttää kotisohvalla ihan ilman joulukaupan apua. Vähänpä tietää.
Suomalaisen työn liitto kun valistaa meitä, että kyllähän hemmottelua ja hellyyttäkin voi ostaa. Kainalossa paijaamisen ja itse annetun jalkojenhieronnan voi unohtaa, kun sujauttaa STL:n ohjeen mukaan lahjasäkkiin vaikka palvelulahjakortteja ja matkalippuja kaukomaille.
petri.hakkarainen@kaleva.fi