Taannoinen Fortumin hinnannousun vesiperä oli suomalaiselle kuluttajalle tärkeä signaali. Suuryritys joutui taipumaan kuluttajien edessä. Nettisivujen laskurit tilttasivat, kun kansalaiset alkoivat tosissaan vertailla hintoja ja äänestää jaloillaan.
Energiadinosauruskin joutui ajattelemaan pientä kuluttajaa muutenkin kuin vain idioottivarmana lisämaksumiehenä. Toki kuluttajat ovat voittaneet muulloinkin, mutta vain valitettavan harvoin. Esimerkiksi Oulun kärkkäriliike pelasti maanmainion oululaisen perinneruoan teon jatkumisen. Turun sinapinkaan ruotsalaistaminen ei käynyt aivan kivuttomasti.
Suomalaiset ovat tottuneet kiltisti kaivamaan kuvettaan kun pankkimaksut nousevat. On aivan turha siirtyä Nordeasta Osuuspankkiin, sillä sekin nostaa taksojaan yhtä aikaa tai ainakin heti säällisen ajan päästä.
Kilpailu on kuitenkin lisääntynyt sitten mustimman 1980-luvun. Suomeen on tullut Lidliä, Ikeaa, Biltemaa ja Giganttia. Mutta esimerkiksi S-ryhmällä on monin paikoin aivan liian hallitseva markkina-asema, ja ryhmä hamuaa koko ajan uusia toimialoja. Millä asemalla voi huollattaa autonsa? Mitkä asemat jäävät kylmiksi? Lopetetaanko käyttämäni piste? Esson osto huolestuttaa kuluttajia.
Syrjäisessä ja harvaan asutussa Suomessa kilpailu riippuu kuluttajan asuinpaikasta, iästä ja vaikkapa internetin käyttömahdollisuudesta ja -taidosta. Mummot ja papat jäävät auttamattomasti tämän kilpailun ulkopuolelle, olletikin jos he sattuvat asumaan Kuhmon Lentiirassa tai Muhoksen Kylmälänkylässä.
Erkkikään ei pysty vertailemaan esimerkiksi vakuutusmaksuja, koska omavastuut ja vakuutusten sisällöt vaihtelevat. Hintaeroja -- jos sellaisia löytyy -- on mahdoton tutkia.
Pelkät spontaanit jalat kääntävät harvoin myyjien päitä. Ja markkinat kyllä tietävät, että ihmisten muisti on lyhyt.
Vain vahvat liitot voivat ajaa pontevasti kuluttajien etuja. Kuluttajalle ei ole lainkaan yhdentekevää, lasketaanko tuloveroa vai arvonlisäveroa tai otetaanko ryhmäkanne käyttöön. Kuluttajaliitoissa on vain muutamia tuhansia henkilöjäseniä, vaikkakin voimaa löytyy välillisesti, koska liittojen jäseninä on paljon muita järjestöjä.
Autoliitot, vuokralaisten etujärjestöt tai vaikkapa omakotiliitot tekevät jäsenilleen arvokasta työtä. Martoista voi saada hyvää neuvontaa. Toivottavasti huippusuositun sähkönhintalaskurin rinnalle saataisiin pian ohjelmia, joilla voidaan vertailla vaikkapa pankkeja tai vakuutuksia. Kuluttajaliike muuttuu koko ajan. Tuotantoetiikkaan liittyvät asiat nousevat yhä tärkeämmiksi. Käytetäänkö tehtaassa lapsityövoimaa? Tuhotaanko luontoa? Onko tehdas energiarohmu? Aiheutetaanko eläimille turhaa kipua? Liian pienet kalkkunankuljetuslaatikot voivat tulla teurastamolle kalliiksi.
Ei pidä nuolaista liikaa. Fortum nosti jo kaukolämmön hintoja Espoossa ja nostaa sähkön hintaa taatusti taas kunnolla jonkin ajan päästä, ehkä vain vähän fiksummin kuin viime kerralla. Sille on ihan sama, mistä tuutista rahaa tulee. Yritysostot kaipaavat rahoittajaa, ja kuluttaja maksaa laitokset ja linjat moneen kertaan.
Mutta kannattaa olla tarkkana! Kannattaa verrata hintoja, selvittää asioita ja tutkia testituloksia. Kuluttajien on syytä järjestäytyä.
***
Suomessa on ollut 2000-luvun aikana vain kuusi kuntaa, joiden puhdistamaton tilinpäätös oli plussalla joka vuosi. Oulu on ainoana Pohjois--Suomen kuntana mukana tässä terveiden talouksien kerhossa.