petri.hakkarainen@kaleva.fi
Poliitikkojen tai muuten vain talousviisaiksi ryhtyneiden ilmoille äläyttelemiä lausumia viime kuukausina seuratessaan on kuluttajan vallannut hämmennys. Jenkkien roskalainat painuvat unholaan, kun vastuuta taantuman kantamisesta lastataan kansalaisen harteille.
Sinne se tietysti laskeutuu ihan lastaamattakin. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että Suomessa ei asu enää ihmisiä tai kansalaisia vaan kuluttajia. Valtio jarruttelee elvytyshankkeitaan kustannusten laskua odotellessaan, mutta kuluttajan pitäisi toimia heti.
Jos joku siis ei ole kiitänyt adventtisohjossa ostolaukkaa muovikortit vinkuen, niin katukoon. Vaikka talouden myrrysmiesten ja oraakkelien uskottavuus onkin syksyn tulosvaroitussateissa pahasti vettynyt, meitä neuvotaan yhä. Ministerin ääni särähtää, kun hän puhuu tulevasta talvisotavertauksin.
Nyt vaaditaan uhrauksia ostorintamalla. Euro ei saa jäädä lompakkoon makaamaan, muuten lama tulee ja jyrää kaiken. Jatkuvaa talouskasvua tuonut eteneminen on joka tapauksessa vaihtunut puolustustaisteluun. Jos joku vielä ennustajia haluaa uskoa, niin kuulemma ehkä vuosiakin joudumme näissä poteroissa kyykkimään.
Joku lapsenmielinen ja viaton on aina silloin tällöin viitannut ujosti ja kysellyt, voiko ja pitääkö kasvun olla jatkuvaa? Onko meidän ostettava tavaraa, jota ilman tulemme mainiosti toimeen? Myydäänkö onnea ihan oikeasti kaupassa?
Tuoreen Eurobarometri-tutkimuksen mukaan suomalaiset suhtautuvat taloustilanteeseen luottavaisimmin Euroopassa. Olipa kyseessä sitten epärealistinen haihattelu tai suosta nostava tulevaisuudenusko, tavarataivaat vetänevät väkeä vielä joulun viimeisinä ostopäivinäkin.
Sellaisen lämpimän henkäyksen soisi talvisäässä kuitenkin käyvän, että muutamaksi viikoksi unohdettaisiin vaatimukset kuluttamisesta hampaat irvissä ja pala kurkussa. Jos lomautettu ja lopputiliä pelkäävä kuluttaja ei aivan täytä normiaan varaslähdön ottaneissa alennusmyynneissä, suotakoon hänelle armo edes joulun pyhiksi.
Laman varjo himmentää tehokkaasti myös loistavia lupauksia ilmastonmuutoksen torjunnasta. Meille on opetettu, että kaikenlainen turha kuluttaminen on maapallolle vahingoksi. Nyt kuulostaa siltä, ettei turhaa kuluttamista olekaan.
Toimivia taulutelevisioita kuskataan jo kierrätyskeskukseen uusien mallien alta. Hyvä jos sinne, eikä kaatopaikalle. On meillä sentään 600 000 suhteellisesti köyhääkin. Ensi vuonna voi olla enemmän, mutta ei meillä edelleenkään nälkään kuolla.
2000-luku on ollut huimaa talouskasvun aikaa. Samaan aikaan alle 30-vuotiaiden, mielenterveyssyistä eläkkeelle jääneiden määrä kaksinkertaistui. Lama laihduttaa kukkaroa, mutta hintansa on myös kasvulla.
Kansalaiset ovat syksyn mittaan tahtomattaankin oppineet talouselämän sanastoa. Yksi mielenkiintoisimmista ilmauksista on negatiivinen talouskasvu. Kuluttajankin pitänee opetella pienempipalkkaisempaan työhön joutuessaan toteamaan saaneensa negatiivisen palkankorotuksen.
Taantuman tuomia ilmiöitä tarkkaillaan ja mittaillaan. Kaupoissa on huomattu, että valmisruokien sijaan nyt ostetaan entistä enemmän perunoita, jauhoja ja munia. Leivonta ja ruoanlaitto kodeissa lisääntyy. Vaikka einesteollisuuden lobbarit siitä meitä kohta poliitikkojen kautta syyllistävätkin, soisi pullantuoksun jatkuvan kasvun tulleen jäädäkseen.