Sähkömarkkinoiden vapautuminen ei ole hyödyttänyt kuluttajia, koska he eivät osaa tai halua kilpailuttaa sähköyhtiöitä. Se kuitenkin kannattaisi.
Suomi vapautti sähkömarkkinat 1998, ensimmäisten maiden joukossa Euroopassa. Kilpailun vapautumisen jälkeen sähkön vähittäishinnat laskivatkin nopeasti. Yhtiöt kokeilivat innolla aktiivista markkinointia, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Kotitaloudet ja pienet yritysasiakkaat eivät kilpailusta ole juuri innostuneet.
Kotitaloudet vaihtavat luvattoman laiskasti sähköyhtiötä. Kauppa- ja teollisuusministeriön ja Finergyn teettämän selvityksen mukaan kotitalouksista vain 35 prosenttia ja yritysasiakkaista 55 prosenttia on vertaillut sähkönmyyjien hintoja. Sähkönmyyjää on vaihtanut vain 11 prosenttia kotitalouksista ja yhdeksän prosenttia yritysasiakkaista.
Syynä passiivisuuteen voi olla tiedon puute. Sähköyhtiöiden kilpailuttaminen ja vaihto koetaan hankalaksi, onhan koko asia yhä outo suomalaisille. Kotitalouksista vain 36 prosenttia tietää mielestään riittävästi myyjän vaihtamisesta ja 30 prosenttia sähkön hinnoista. Noin puolet asiakkaista ei usko, että sähkönmyyjän vaihtamisesta oli hyötyä. Mahdollisia säästöjä pidetään lyhytaikaisina.
Sähkönmyyjien kilpailuttaminen kuitenkin kannattaa. Myyjän vaihtokin käy käden käänteessä. Selvityksen mukaan suuren sähkönmyyjän asiakkaana ollut tyypillinen sähkölämmityskotitalous olisi säästänyt peräti 400 euroa lokakuun 2002 jälkeen, jos hän olisi vaihtanut keskikokoisen sähkönmyyjän asiakkaaksi.
Ne kotitaloudet, jotka ovat uskaltautuneet kilpailuttamaan yhtiöitä ja vaihtaneet sähkönmyyjää, ovat olleet hyvin tyytyväisiä ratkaisuunsa.
Suomalaisten uskollisuus omalle sähköntoimittajalle on myös pitänyt sähkön hinnat korkeana. Jos 25-30 prosenttia kotitalouksista vaihtaisi kauppiastaan, alkaisi syntyä kunnon kilpailua ja hinnatkin laskisivat reippaasti. Esimerkiksi Ruotsissa kilpailu asiakkaista on tuottanut tuloksia. Siellä kalliimpien sähköyhtiöiden hinnat ovat alentuneet lähes kolmanneksella.
Asiakkaiden maksamaan sähkön hintaan vaikuttaa myös se, missä päin Suomea kuluttaja asuu. Joillakin alueilla voi olla suhteellisen alhaiset hinnat, monilla muilla alueilla taas tuntuvasti korkeammat, vaikka kyseessä on sama tasalaatuinen tuote. Osa asiakkaista on maksanut jopa 100 prosenttia enemmän sähköstään kuin vastaavanlaiset asiakkaat muilla alueilla.
Tutkimuksen mukaan sähkön hinnat ovat kuitenkin Suomessa kilpailukykyisiä, vaikka markkinoiden toimivuudessa on toivomisen varaa. Jotkut sähkönmyyjät reagoivat hitaasti hintapiikin jälkeisiin spot-hintojen alennuksiin, ja tukkuhintoja saatetaan puolestaan käyttää tekosyynä loppukuluttajahintojen korotuksiin.
Asiakkaille annettavat hintatarjoukset voivat olla myös korkeampia kuin listahinnat. Lisäksi sähkönmyyjät näyttävät voivan vapaasti seurata mitä tahansa hinnoittelustrategiaa kilpailusta piittaamatta. Monet yhtiöt myyvät hyvinkin edullista sähköä oman alueensa asiakkaille, mutta eivät lainkaan ulkopuolisille. Tai sitten sähkö hinnoitellaan tarkoituksella niin korkealle, ettei sitä enää kannata ostaa.
Kiistatta tilanne sähkömarkkinoilla on outo. Markkinoiden vapauduttua suuret yhtiöt olivat halvimpia, nyt ne ovat kalliimpia. Sähkönkäyttäjät eivät ymmärrä omaa etujaan ja kilpailuta yhtiöitä, mutta ovat kuitenkin tyytymättömiä markkinoiden toimintaan. On kuluttajien edun vastaista ja osin heidän omaa syytään, että markkinoiden vapautuminen ei ole johtanut tehokkaaseen kilpailuun sähkönmyyjien kesken. Kuluttajien on syytä herätä viimeistään nyt oman etunsa nimissä.