Pääjohtaja Jaana Husu-Kallion käsilaukusta kaikuu ponteva sirkutus.
Ei, laukussa ei pesi pikkulintu. Husu-Kallion matkapuhelimen soittoääni on töyhtöhyypän viserrystä.
Töyhtöhyyppä on viime kuukausina sirkuttanut tavallistakin uutterammin. Jaana Husu-Kallio on palaamassa neljän Brysselissä vietetyn työvuoden jälkeen Suomeen. Muuttokiireet ovat meneillään. Työ Brysselissä päättyy heinäkuun lopussa.
Maa vaihtuu, mutta titteli pysyy samana. EU:n terveys- ja kuluttajaosaston virkaa tekevä pääjohtaja siirtyy Brysselistä Helsinkiin uuden Elintarviketurvallisuusviraston Eviran pääjohtajaksi.
Eviran uutuuttaan kiiltelevä toimitalo Viikissä luovutetaan käyttöön kesäkuun alussa.
Pääjohtajan työhuone on ylimmässä kerroksessa pitkän käytävän päässä. Ikkunoista avautuvat komeat maisemat länteen ja pohjoiseen. Kahta seinää peittää kaunis saarnipaneeli.
"Ihana", Husu-Kallio sanoo ja silittää sileää puupintaa.
Jaana Husu-Kalliolla on Evirassa johdettavanaan noin 750 henkilöä eli saman verran kuin Brysselissä. Eviran työntekijöistä 500 työskentelee Viikissä ja loput 250 muualla Suomessa, muun muassa Oulussa.
Evira saa Jaana Husu-Kalliosta kokeneen, suoraviivaisen ja pelottoman pääjohtajan, joka aikoo herättää Suomessa keskustelun elintarvikkeiden laadusta.
Hän ei tarkoita laadulla pelkästään mikrobiologisia tai muita laboratoriokokeilla mitattavia ominaisuuksia, vaan laajalti ajateltuna koko elintarvikkeiden alkuperää, tuotantoa ja kuljetusta.
"Tämän päivän kuluttaja on kriittinen. Tuottajan ja koko elintarvikeketjun pitää pystyä vastaamaan kuluttajan kysymykseen laadusta. Siihen sisältyy nykyaikana myös eettinen laatu eli kysymys siitä, miten elintarvike on tuotettu. Asia ei ole ajankohtainen ainoastaan Suomessa, vaan koko EU:n piirissä", Husu-Kallio kertoo.
"Tätä keskustelua ei ole käyty Suomessa riittävästi. Maataloustuotanto on bisnestä siinä missä kaikki muukin bisnes, ja eläinten hyvinvoinnilla on siinä tärkeä merkitys. Hyvinvoinnin bisnesarvoa ei ole Suomessa vielä ymmärretty."
"Aion keskustella tästä muun muassa MTK:n uuden puheenjohtajan Mikael Hornborgin kanssa. Eläinten hyvinvointia ja elintarviketuotannon eettistä laatua ei pitäisi käsittää ylimääräiseksi kustannuseräksi tuottajalle, koska sitä se ei ole. Tällä hetkellä käytännössä vain kananmunissa on merkintäjärjestelmä, josta kuluttaja näkee, millaisista oloista tuote on lähtöisin. Eläinten hyvinvointi merkitsee eurooppalaisille kuluttajille hyvin paljon. Eettisestä laadusta ollaan valmiita maksamaan."
Husu-Kallio muistuttaa, että Suomi ei pysty kilpailemaan elintarviketuotannossa suurten EU:n ulkopuolisten tuottajamaiden kanssa.
Korkeiden perustuotantokustannusten vuoksi hinnanmuodostus on kilpailun kannalta huono. Rehun hinta ja tuotantotilojen lämmityskulut ovat korkeat ja työ kalliimpaa kuin monissa muissa maissa. Markkina-arvo on löydettävä jostain muusta kuin hinnasta.
Jaana Husu-Kalliota pidetään tarkkana ja määrätietoisena naisena, joka tietää mitä tahtoo ja pysyy mielipiteissään, vaikka ne olisivat valtavirtojen vastaisia. Mikään tiukkapipoinen pilkunvääntäjä hän ei ole. Eläimistä rakkain on lehmä. "Tykkään hirveästi vastalypsetystä maidosta. Se on niin hyvää! Navetassa käydessäni yritän aina ujuttautua sinne lypsyaikana."
Hän on kaikkiruokainen ja on oppinut pitämään jopa kaalikeitosta ja kalakukosta, joita hän inhosi lapsena. "Tykkään kaikenlaisesta ruuasta, hyvästä pihvistä kasvisruokiin. Huonoa ruokaa ei olekaan. Kaikki mikä tulee maasta tai navetasta on hyvää, mutta mistä tahansa raaka-aineesta voi saada huonon pilaamalla. Lopputulos on kokin kädessä."
Kiisteltyihin geenimuunneltuihin elintarvikkeisiin hänellä on napakka kanta.
"Minulla ei ole mitään pelkotiloja niiden suhteen. Luotan siihen, että järjestelmä on tänä päivänä niin hyvä kuin se voi olla. Mutta yksilönä vaadin, että minulla on oikeus tietää, onko tuotteessa käytetty geenimuuntelua vai ei. Jos tarjolla on kaksi tasavertaista tuotetta, kuulun siihen ihmisryhmään, joka valitsee ei-muunnellun tuotteen. Se on minun kannanottoni. Luotan, että me pärjäämme ilman geenimuuntelua."
Elintarvikkeiden turvallisuus on Jaana Husu-Kallion mukaan Suomessa korkeaa tasoa.
"Mutta kuten kaikkeen elämään, myös elintarviketuotantoon liittyy mahdollisuus, että jokin menee pieleen. Jokin kone voi mennä rikki tai voi sattua inhimillinen erehdys. Järjestelmä toimii kuitenkin Suomessa hyvin, ja tällaiset ongelmat ovat äärimmäisen harvinaisia."
Tuotantoeläinten hyvinvoinnin ongelmat ovat selkeästi yhteydessä ihmisten ongelmiin.
"Jos kasvattajalla on esimerkiksi alkoholiin tai mielenterveyteen liittyviä ongelmia, ne voivat heijastua eläinten huonona hoitona. Jokainen karjankasvattaja tietää, että eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen vaikuttaa tilipussiin. Jos porsas on sairas, se ei syö eikä kasva. Sairas lehmä ei syö eikä tuota maitoa. Jos eläin voi huonosti, se peilaa sitä omassa tuotannossaan."
"Elintarviketurvallisuuden perusta on avoimuus, joka takaa, että virheisiin puututaan nopeasti. Kun yksittäinen työntekijä huomaa, että jotain on vialla, hänen pitää uskaltaa kertoa siitä eteenpäin. Mitä nopeammin epäkohtiin puututaan, sitä vähäisemmät ovat taloudelliset ja imagotappiot."
Husu-Kalliolta on EU:n piirissä tivattu, milloin päästään eroon hullun lehmän taudin kaltaisista elintarvikekriiseistä.
Pääjohtaja suhtautuu kysymyksiin tyynesti. Hän muistuttaa, että hullun lehmän tautiin on maailmalla kuollut 150-200 ihmistä.
"Uskallan väittää, että todellisia elintarvikekriisejä ei ole edes ollut. En vähättele BSE:tä ja uusimuotoista Creutzfeldt-Jakobin tautia, mutta ne eivät olleet kansanterveydellisesti merkittäviä kriisejä Euroopassa tai maailmanlaajuisesti. Ne olivat enemmänkin median ja politiikan kriisejä niinkin voimakkaita intohimoja herättävän asian kuin ruuan ympärillä. Minulle kriisi on se, että ihmiset sairastuvat joukoittain."
"Uskon, että todellisia kriisejä ei edes synny, mutta mediaa ja yleisöä kiinnostavia pieniä pesäkkeitä leimahtaa siellä täällä. Elintarviketurvallisuudesta tiedottaminen on Eviralle suuri haaste, jotta pienet kriisit eivät paisu yli äyräiden."
Husu-Kallio palaa Brysselistä Suomeen iloisella mutta hiukan haikealla mielellä. Hän on viihtynyt korkeassa EU-virassa erinomaisesti.
"Itse työ on ollut äärettömän mielenkiintoista, ja parasta siinä on ollut monikulttuurinen ympäristö ja työtoverit. Meillä on ollut upeita ja välillä kiivaitakin keskusteluja. Olen nauttinut niistä suunnattomasti."
Lainsäädännön tekeminen vaihtuu Suomeen paluun myötä käytännön toiminnaksi. Jaana Husu-Kalliolla on kymmenen vuoden kokemus lainsäädännöstä.
"Koen olevani enemmän käytännön ihminen ja odotan mielenkiinnolla, miten asiat pannaan käytännössä toimintaan."