Ku­lut­ta­ja dip­pai­lee elä­myk­siä

Lue Samu Forsblom kirjoitussarjan ensimmäinen osa, joka julkaistiin 20. helmikuuta.

Eräässä kulttuurialan seminaarissa lauottiin ilmoille idea, että sanat kulttuuri ja taide tulisi laittaa karanteeniin muutamaksi vuodeksi.

Tähän sisältyi ajatus, että kulttuuri pitää sisällään koko kirjon eukonkantokilpailuista oopperaan. Esitelmöijä piti käsitteitä taide ja kulttuuri liian arvolatautuneina, omistettuna pelkästään ns. korkeakulttuurille.

Perinteisinä pidetyt kulttuurin ja taiteen osa-alueet teatteri, klassinen musiikki ja kuvataide ovatkin saaneet kilpailijoikseen lukemattoman määrän muita kulttuurin ja alakulttuurien ilmiöitä. Vielä muutama vuosikymmen sitten selvänä pidetty erottelu korkea- ja populaarikulttuuriin on hämärtynyt. Kulttuuria ei arvoteta enää sen perusteella mihin kulttuurin osa-alueeseen se sattuu kuulumaan, vaan tärkeimmiksi menestystekijöiksi ovat nousseet korkea laatu ja elämyksellisyys oli kulttuurin laji sitten räppiä, joikua tai sinfoniaa.

Amerikkalainen tutkija Bonita Kolb tekee eron eri sukupolvien välille siinä mitä kulttuuri merkitsee. Erilaiseen sosiaaliseen todellisuuteen ja yhteiskuntaan syntyneet kaipaavat kulttuurilta eri asioita. Suuri murros on tapahtunut perinteistä ja auktoriteeteistä murtautumisen aikaan, 1950-1960 -luvulla. Siinä missä ennen sotia syntyneet sukupolvet etsivät kulttuurilta rauhaa, turvaa ja tasapainoa, hakevat heidän lapsensa ja varsinkin lastenlapsensa puolestaan jännitystä, ristiriitoja ja extremeä. Kolb määrittelee nuoremman kulttuuriyleisön varsinaisiksi "kulttuurin kuluttajiksi". Kulttuurin kuluttaja ei rajoita itseään olemalla vain jonkin tietyn kulttuurin osa-alueen kannattaja vaan "dippailee" erilaisia elämyksiä ja nautintoja koko kulttuurin kentältä lätkämatseista nykytanssiin.

Uudet yleisöt ja kulttuurin kuluttajat asettavat omat haasteensa kulttuuritapahtumien tekijöille. Pienet yksityiskohdat saattavat vaikuttaa elämykseen suuresti. Professori Kolbin opiskelijaryhmä listasi parannusehdotuksia käytyään ensimmäistä kertaa klassisen musiikin konsertissa. Päällimmäisiksi nousivat konsertin visuaalisuuden lisääminen, sosiaalisuus ja mahdollisuus nauttia "virvokkeita" konsertin aikana. Myös aika ennen ja jälkeen varsinaisen tapahtuman laadukkaine oheispalveluineen on tärkeää kulttuurin kuluttajalle.

Yhden asian nimeen vannovia faneja on entistä vaikeampi saada. Yksi pettymys suuntaa mielenkiinnon muualle vapaa-ajan runsauden sarven tarjoamiin antimiin. Yhteiskunta on muuttumassa lyhytjännitteisten elämysten ja ilmiöiden maailmaksi, jossa pidempää makustelua vaativat kulttuurielämykset kiinnostavat vähemmän. Jos sana kulttuuri pannaan karanteeniin, niin puhutaan sitten vaikka kertakäyttöelämyksistä. Tuoteselostuksen oppii vaivatta viidessä minuutissa ja käytön jälkeen se on helppo laittaa roskiin, ei tarvitse kierrättää eikä lajitella.

Kirjoittaja on Oulu Sinfonian indendentti.

Ilmoita asiavirheestä