Haukipudas
Kulttuuriväki ei luovu vielä Taiteiden Valintatalostaan, vaikka Haukiputaan kunnanhallitus hylkäsi keskiviikkona Kiiminkijoen Opiston pyytämän takauksen 800 000 euron lainalle. Opisto olisi hankkinut itselleen jo pari vuotta tyhjillään olleen Oulun Osuuspankin omistaman entisen Valintatalon kiinteistön kunnan keskustasta pääasiassa teatteritoimintaan kunnostettavaksi tilaksi.
Päätös oli kylmä suihku kulttuuriväen niskaan. Suunnitelmat olivat pitkällä, koska edellinen kunnanjohtaja Heikki Seppälä suhtautui ideaan kannustavasti. Kiiminkijoen Opiston rehtori Heikki Viironen kysyy, onko kunnan linja nyt muuttunut.
"Eikö tytäryhtiötä ei enää arvosteta samalla tavalla kuin ennen? On erikoista, ettei kunta takaa tytäryhtiön lainaa, kun se takaa lainoja ulkopuolisille tahoille", Viironen harmittelee.
Viironen, kulttuurituottaja Aune Hinkula ja teatteri-ilmaisun opettaja Raija Päkkilä eivät kuitenkaan aio luovuttaa, vaan katselevat nyt lainoittajamarkkinoille. Tilan tarve ei ole hävinnyt mihinkään.
Heidän mielestään kunta käyttää lähes yksinvaltiaan valtaa opiston asioissa, vaikka kunnan osuus rahoituksesta on 15 prosenttia. Ja nyt oli kyse vain lainan takaamisesta.
Kunnan päättäjät eivät kulttuuriväen mielestä ole oikein tointuneet kiistellystä uimallipäätöksestä. Yhden äänen enemmistöllä keväällä tehty rakennuspäätös on halvaannuttanut päättäjät. "Syyllistyminen on ihan turhaa. Se oli hieno ja rohkea päätös. Nyt ei ole kompetenssia päättää enää mistään, vaan ollaan liian riippuvaisia johtajista ", Hinkula sanoo.
Kunnanjohtaja
katsoo kassaan
Kunnanjohtaja Pasi Vallivaara näkee asian aivan toisin. Hän vetoaa puhtaasti kunnan talouteen. "Joudumme maksamaan 43 miljoonaa markkaa yhteisöveroja takaisin ensi vuonna. Meillä ei ole varaa laajentaa toimintoja", hän selittää. Hänen mielestään uimahallipäätös veti kunnan tiukille.
Vallivaara sanoo suhtautuneensa aina kulttuuriin myönteisesti. Hän ottaa esimerkiksi Pyhäjärven Täydenkuun Tanssit. "Eihän ne olisi onnistuneet, jos siinä ei olisi ollut aktiivisesti mukana. Järjestin rahoitusta eri lähteistä melko merkittävästi", Vallivaara sanoo.
Kunnanjohtaja ei tunnu oikein uskovan opiston esittämiin taloudellisiin laskemiin, vaan pelkää että koko hoito kaatuu ennen pitkää kunnan syliin. "Se on konsernin osa ja kunnanhallituksella on vastuu siitä, että osat toimivat taloudellisesti ja annettujen raamien puitteissa myös tulevaisuudessa."
Vallivaara sanoo, etteivät muutkaan rahoittajat ole kauheasti uskoneet opiston taloudellisiin laskelmiin. Yllättäen hän kertoo, että vanha liikekiinteistö on tulossa liiketilakäyttöön. "Siksihän tällä asialla oli kiire, kun yrityksen edustajat ovat kiirehtineet päätöstä", Vallivaara paljastaa.
Oulun Osuuspankin kiinteistöpäällikkö Esko Kääriäinen myöntää, että kiinnostusta on, mutta hän ei voi paljastaa yritysten nimiä. Kiiminkijoen Opisto oli kuitenkin koko ajan etusijalla ostajana. Kun kunnanhallituksen päätös takaukseen oli kielteinen, aloittaa Osuuspankki neuvottelut muiden kanssa.
Vallivaaran
visio erilainen
Vallivaara vakuuttaa, että hän haluaa kulttuurihankkeen onnistuvan, mutta toisella tapaa. "Esitin, että hanke toteutetaan sivistystoimen kanssa yhteistyössä. Toimittaisiin synenergiassa. Erilliset hankkeet eivät ole järkevä tie, kun tehdään samaa työtä", Vallivaara selittää.
Kiiminkiopiston henkilökunta tietää mitä Vallivaaran sanojen takana on. Kunnanhallitus perusteli päätöstään sillä, että uuden koulun rakentamisen yhteydessä voitaisiin miettiä vaikka auditorion rakentamista. Lopputuloksena on ennenkin ollut se, että tilat menevät pelkästään koulun käyttöön. Eikä auditorio muutenkaan aja asiaansa.
Kulttuuritaloon haluttaisiin tilat näyttelyiden ja näytelmien, nykytanssin ja vierailevien esitysten järjestämiseen. Tilat olisivat toimineet myös studiona elokuva- video- ja muulle sisältötuotannolle. Raija Päkkilä sanoo, että kiistelyn aikana kulttuuriväki on saatu näyttämään siltä kuin he haluaisivat itselleen jotain.
"Ei. Me halutaan, että kuntalaiset, lapset ja nuoret saisivat kunnon tilat. Tietoyhteiskunnan leluja ollaan heti valmiita ostamaan, mutta taidekasvatukseen ei satsata."
Vallivaara innostuu visioimaan Haukiputaan kulttuurielämää. "Haluan, että hommassa toimitaan niin, että sisältöpuoli on kunnossa ja talous toimisi muutoin kuin kansalaisopiston kautta, joka taas toimii kunnan ja valtion rahoituksen varassa. Esimerkiksi Kuhmossa ja Kaustisilla on säätiöt organisaatioiden taustalla. Meillä on vain opisto ja sen henkilökunta", Vallivaara täräyttää.
Kiiminkiopiston henkilökunnalle vanhan liikekiinteistön korjaaminen olisi ollut riittävästi. Tyhjyyttään kumisevaa taidehallia he eivät tarvitse.