Suomalaiset perustivat Venäjän ensimmäisen raittiusseuran Pietarissa vuonna 1885. Se oli nimeltään Alku.
Meillä suomalaisilla onkin riittänyt siitä saakka irvailemisen aihetta. Onhan väitetty, ettei naapurimaassa koskaan päästy alkua pitemmälle. Eihän raittiusaate ole yleensä ollut Venäjällä tai Neuvostoliitossa muotia joitakin MihailGorbatshovin perestroika-vuosia lukuunottamatta.
Ikävä sanoa, että me suomalaiset olemme väärässä. Ainakin meillä on vanhentunutta tietoa asiasta.
Eräs nykyisen Pietarin kulttuurielämän symboleista ja ilonaiheista, taiteilijaryhmä Mitkat, on kuulu raittiusaatteestaan. Se syntyi rapiat sata vuotta myöhemmin kuin Pietarin suomalaisten Alku.
Entinen kuvernööri suosi, nykyinen ei
Mitkojen lähes legendaksi noussut AA-kerho gallerioineen ja ateljeetiloineen toimii hissittömässä talossa Pravdakadulla ylimmässä kerroksessa. Mutta kuinkahan kauan?
Entisen kuvernöörin, vapaamielisen Anatoli Sobtshukin suosikeilleen 1990-luvun alussa luovuttamaa viidennen kerroksen tilaa, jossa 1930-luvulla asui arktisten ja antarktisten alueiden tutkijoita perheineen, ollaan nyt himoitsemassa rikkaille sijoittajille. Miksipä muuksi kuin kalliiksi ullakkohuoneistoiksi. Onhan rähjäinen alue kokemassa melkoista muodonmuutosta: siitä tehdään kiireen vilkkaa viihtyisää ja eleganttia kävelykatua putiikkeineen.
Sobtshuk kävi vielä vähän ennen kuolemaansa Mitkojen vieraana ilmoittamassa että piti siitä, mitä oli saatu aikaan. Toisin on nyt: nykyinen kuvernööri Valentina Matvijenko on suuntautunut bisneselämään eikä kulttuuriin. Oli lähellä, etteivätkö Mitkat olisi joutuneet jo vuosi sitten keräämään teoksensa ja lähtemään.
Näkyvän kansalaistoiminnan ansiosta saatiin näille Pietarin merimiespaitaisille kulttuurisymboleille jatkoaikaa ensi vuoden vappuun. Mitä sen jälkeen tapahtuu, ei ole tiedossa. "Valtaa pitävät alkavat olla sitä mieltä, että vapautta on ollut riittämiin - aletaan siis rajoittaa sitä", heittää ryhmän keskushahmo Dmitri Shagin.
Missä Mitka,
siellä raita
Missä Mitkat, siellä merimiespaidan sinivalkea poikkiraita ihan kuin Marimekon trikoopaidoissa.
Ulkoinen tunnus, josta Mitkat erottaa muista, on siis raitapaita. Nimensä ryhmälle taas antoi sen keskushahmoksi kohonnut Dmitri eli Mitja/Mitka Shagin.
Nykyään Mitkojen joukossaan on viitisentoista eri alojen taiteilijaa. Yleensä ryhmä kuitenkin leimautuu mielikuvissa lähinnä sen kuvataiteilijajäsenten mukaan.
Ensimmäinen kirja, joka Mitkoista kirjoitettiin 20 vuotta sitten, oli omakustanne. Se levisi heti kädestä käteen.
Mitkoja on verrattu lännen hippeihin ja punkkareihin mutta nimenomaan sellaisena hyväntuulisena ilmiönä, että kuullessaan Mitkat-sanan, ihmiset alkavat hymyillä. Näin ryhmää luonnehdittiin jo vuosia sitten. Jopa kieleen tuli Mitkojen luomia sanoja.
Marimekon Kirsti Paakkasta ei kuitenkaan ole vielä rahdattu Mitkojen toimitilojen pelastusoperaatioon. Se kuitenkin voisi sopia hänen raidoistaan kuulun firmansa imagoon siinä missä se on sopinut kansainväliseen kitarakunkkuun Eric Claptoniin.
Kun Clapton piti konserttinsa Pietarissa, hänen ainoa toiveensa oli päästä tapaamaan Mitkoja. Hän tunsi näiden AA-toiminnan ja halusi lahjoittaa konserttituottojansa näille. Toivomus tapaamisesta toteutettiin.
Kuoliaaksi juonti
ei onnistunut
Alunperin Mitkat eivät totisesti olleet absolutisteja, ei sinne päinkään.
He yrittivät juoda itsensä kuoliaiksi, muistelee alkuperäismitkojen ainut naisjäsen, taiteilija Olga Florenskaja juuri avatussa näyttelyssään.
Hänen viime kesän Italian stipendimatkansa sato ei ole esillä heidän omassa kattogalleriassaan vaan Pushkinskaja 10:ssa. Kaksi seinällistä aanelosia on aseteltuna jämpteihin 4 x 7 -rivistöihin, siis kaksi 28 Italian maalauksen ryhmää eli kaikkiaan 56 teosta. Akateeminen loma on näyttely nimeltään.
"Siinä on aivan uutta teosten pieni koko!" valistavat he, jotka tuntevat entuudestaan Olga Florenskajan taidetta.
Näyttelyteosten joukossa ei ole kuitenkaan maalausta, jonka Olga teki kolme kuukautta kestäneellä Italian matkallaan legendaarisesta pietarilaiskirjailijasta F.M.Dostojevskista kuvitellessaan tätä kirjoittamassa Firenzessä Idioottia ihan hänen oman Mitkansa, Aleksandr Florenskin, näköisenä.
Rooman amerikkalainen akatemia ja Leningradista aikanaan karkotetun nobelkirjailija Joseph Brodskyn säätiö mahdollistivat ensimmäisen naismitkan kolmen kuukauden työskentelyn Italiassa.
Mielettömästä jengistä selväpäiksi
Aleksandr Florenski kuului Mitkojen toiseen erään, joka pääsi Yhdysvaltoihin katkaisuhoitoon ja sen jälkeen levittämään AA-aatetta Pietariin. Mitkojen katkaisuhoitojen rahoittajina olivat lähinnä venäläiset emigrantit.
Toistakymmentä vuotta sitten kun ensimmäiset kaksi Mitkaa lähtivät Yhdysvaltoihin, ei minkäänlaista vieroitushoitoa Venäjällä ollut. Nyt on kulunut 11 vuotta siitä, kun ryhmä perusti maan ensimmäisen AA-kerhon.
Kun Aleksandr Florenski vuorollaan palasi hoidosta, hän ihmetteli vaimolleen, miten paljon ihmisellä olikin vapaata aikaa, Olga kertoo nyt ja jatkaa, että selväpäinen ihminen tekee töitä paremmin.
Jos joku taiteilija pyrki alkuaikoina Mitkoihin, hän pääsi kutakuinkin varmasti siihen mielettömään jengiin mukaan, mikäli toi kolme pulloa votkaa, naureskelee Olga. Nyt tilanne on päinvastainen: kaikki Mitkat ovat kuuluja raittiudestaan. Heidän ansiostaan Pietarin lähistöllä toimii nyt ainoa ilmainen vieroitushoitola Venäjällä. Juuri Eric Claptonin ja joidenkin muiden poptähtien sponsorituki on mahdollistanut tämän. "Jotta pysyy raittiina, pitää auttaa muita", kuuluu viesti.
Olga Florenskaja näkee tämänhetkisen taiteellisen yhteisön olevan tuotannollisessa mielessä hyvän. Syntyyhän siinä mielenkiintoista taidetta. Hänen arvionsa mukaan Mitkat ovat nykyään itsenäisiä mutta hyviä ystäviä keskenään. Pravdakadun yhteinen tila on asia, joka heitä parhaiten yhdistää.
Juuri nyt tuossa tilassa on esillä mm. Beatles-aiheinen näyttely, jonka eräässä työssä Paul McCartney on puettu raitapaitaiseksi Mitkaksi. "Beatlesit ovat aina olleet Venäjällä tärkeämpiä kuin Suomessa", Mitkat väittävät ja perustelevat väitettään sillä, että Beatlesit ovat olleet venäläisille yhtä kuin vapaus.