Pizzeria Babylon
on taideprojekti, jota kuvataiteilija Kalle Hamm on tehnyt yhdessä iranilaisen maahanmuuttajataiteilija Dzamil Kamangerin kanssa. Yhteistyö sai alkunsa vuonna 1998 helsinkiläisessä pizzeriassa, jossa taiteilijat työskentelivät yhtä aikaa.
Taideprojektilla ei ole kiinteää muotoa, vaan syntyneistä teoksista on muokattu erilaisia kokonaisuuksia riippuen näyttelytilasta.
Pohjoisen valokuvakeskuksen Rantagalleriaan ripustettu näyttely on viimeisen viiden vuoden tuotannon läpileikkaus. Kokonaisuudesta löytää kohtaa monikulttuurisuutta ja etenkin kulttuureista toisiin siirtymiseen liittyvää problematiikkaa.
Aihealuetta avataan näyttelyssä monesta suunnasta, jopa niin monesta, ettei oikein tahdo mukana pysyä. Hämmennystä lisää moninainen tekniikkarepertoaari. Näyttelyssä tuleekin kysyneeksi, miksi juuri nämä teokset on laitettu yhtä aikaa esille?
Perinteisiä suomalaisen käsityön tuotteita on päätynyt Kamangerin teokseen Pitsiliinat. Kahden kulttuurin ilmenemismuodot kohtaavat, kun saveen kaulittujen liinojen kuviot on maalattu keskiaasialaisin sävyin.
Perinteistä ammentamista on myös puulle tussilla piirretyissä huivikuvioissa ja teoksessa nimeltä Chat, jossa kaksi aikaa on asetettu kohtaamaan.
Kamanger on hyödyntänyt Iranissa perinteisesti kansallissankaritarujen ja koraanin tekstien kirjailuun käytettyä paljettikirjailutekniikka esittääkseen Teheranin yliopiston chattailupalstalta löytämänsä dialogin.
Euroopan rajat -teokseen on kuvattu maantieteellisiä rajapintoja, joiden kautta maahanmuuttajat ja pakolaiset tulevat.
Aurinkolasien muotoon seinälle ripustetuille auton sivuikkunoille tulostetuissa valokuvissa yhdistyvät turistin viaton katse pakolaisen usein niin karuun ja vaaralliseenkin todellisuuteen.
Armchair Anthropology -teoksessa kymmenet postikortin kokoon tehdyt muotokuvat Pohjois-Afrikasta Etelä-Espanjaan tulleista maahanmuuttajista on ripustettu neliön muotoiseksi ryhmäksi.
Kielimuurin kanssa taiteillaan videossa Behrooz lär sig svenska. Kamangerin poika puhuu kameralle ruotsia minuutin pätkissä, jotka on kuvattu kuukauden välein puolentoista vuoden aikana. Teoksesta käy nopeasti ilmi kielen hidas oppiminen.
EnglantilainenIsabella Bird teki vuonna 1890 matkan Iranin Kurdistaniin. Taiteilijapari seurasi hänen reittiään satakolmetoista vuotta myöhemmin. Matka Kurdistaniin -teoksessa rinnastuvat Birdin kirjan kuvitus ja uudet valokuvat. Esikuvansa tavoin myös Hamm ja Kamanger tekivät matkastaan kirjan.
Pienet kirjat kuuluivat myös esillepanoon. Ikävä kyllä nämä kaikkien katsottaviksi tarkoitetut tarttuivat liiveihin joillekin galleriassa vieraileville. Kirjat siirrettiin turvaan.
Kuten vahtimestareiden tiloihin katsottaviksi vietyjen kirjojen katsominen, niin myös koko näyttely vaatii vähän tavallista enemmän viitseliäisyyttä.
Alkuhämmennyksestä toinnuttuaan näyttelystä kiinnostuu. Kulttuuriset rajatilat avaavat monia mahdollisuuksia tehdä kiinnostavaa taidetta. Se on nytkin nähtävissä. Toisaalta laaja kenttä on vaikeasti hallittavissa. Sekin Pizzeria Babylonissa näkyy.