"Ei suomalaista kulttuuria voi valtion tuella maailmalle viedä. Tämä on näköharhaa", parahtaa kulttuurin suurkuluttaja ja monessa mukana oleva Erkki Toivanen.
Valtaosalle kansaa hän tuli tutuksi Yleisradion pitkäaikaisena toimittajana sekä Lontoon ja Pariisin kirjeenvaihtajana. Nyt laajasti sivistyneeseen ja kielitaitoiseen Lontoossa asuvaan kosmopoliittiin voi Suomessa törmätä musiikkijuhlilla, kotiseutujuhlissa, seminaareissa, matkaoppaana...
Toivanen kavahtaa ajatusta, että suomalainen kulttuuri valloittaisi maailmaa valtion rahan avulla. "Laatu on se joka vie itse itsensä. Jos se on hyvää, ei tarvita valtion markkinointiapua", hän painottaa.
Tämä on hänen mukaansa nähty viime vuosina hyvin viihdekulttuurissa. "Rock-yhtyeelle riittää maailman valloitukseen kunnon agentti ja levyt."
Valtion tuki voi Toivasen mukaan olla jopa haitaksi. "Kulttuurimarkkinat ovat niin kansainväliset, että valtion tuki herättää heti epäilyksiä. Sillä ei myydä mitään. Rahaa tarvitaan koulutukseen ja tekijöille", Toivanen viestii poliitikoille, jotka ensi vuoden budjetissa ovat nostamassa valtion vientitukea.
Orkesterin lopettaminen
olisi katastrofi
Erkki Toivasen mielestä Suomen kulttuurikuva maailmalla on valovoimaisin musiikissa.
"Ihailen sitä osaamista, mikä meidän säveltäjillä, kapellimestareilla ja laulajilla on", sanoo Toivanen, jolle musiikki on aina ollut harrastuksista läheisin. Hän opiskeli itsekin aikoinaan 12 vuotta pianonsoittoa Sibelius-Akatemiassa.
Sen 1970-luvun alkaneelle koulutukselle hän jakaa yhä vuolaasti kiitosta. "Se on ollut hieno satsaus, joka loi loistavan musiikkipolven. Pienellä maalla on nyt monia korkeakulttuuriin huippuja."
Perään Toivonen kertoo kuulleensa huhuja, että Sibelius-Akatemialta oltaisiin rahan puutteen vuoksi lakkauttamassa Jorma Panulan aikana synnytetty oma orkesteri.
"Näin ei saa missään tapauksessa tehdä. Se olisi katastrofi. Olisi mieletöntä lopettaa orkesteri, joka on tuottanut monta komeaa hedelmää."
Toivanen korostaa, että rahan lisäksi koulutukseen satsauksessa tärkeää on tahtotila.
Virkamiespöhö ei
kuulu kulttuuriin
Kulttuuriin valloituksessa taas on tärkeää näkyä maailmalla. "Läsnäolo on tärkeää, mutta ei pidä kuvitella, että Lontoon tai Pariisin näyttelyissä kaikki pysähtyivät Suomen osastolle, jos mukana on 30-40 muutakin maata."
Toivasen mukaan valtiovallan velvollisuus on kyllä pitää huoli siitä, että ollaan mukana siellä, missä se on välttämätöntä. "Mitään ministerien kulttuurin vietinmatkoja ei kuitenkaan tarvita. Korkeatasoinen kulttuuri myy itse itsensä. Kaikki on taiteen omaa ansiota."
Käsittämättömänä Toivanen pitää ajatusta siitä, että vientitilastoista pitäisi näkyä, paljonko valtion kulttuurisatsaus tuo takaisin rahaa. "Milläs tätä mittaat? Jos kulttuurissa lähdetään vientipohjaisesta ajattelusta, törmätään mahdottomuuteen."
Toivanen nostaa esimerkiksi yhden maailmankuulutuksi tulleen sonaatin. "Missä muussa sijoitus voi kertaantua yhtä mittaamattomaksi", hän kyselee ja puhahtaa perään: "Kuvitellaan, että kulttuuriin sijoittaminen on kakunkoristelua, vaikka se jos mikä on todellista sijoittamista."
Parasta hänen mukaansa on sijoittaa koulutuksen lisäksi luovuusmahdollisuuksiin. Virkamiespöhöllä ja valtion ohjauksella ei kulttuuripolitiikkaa tule hoitaa.
Suomen kulttuurimaine ja maailmankuva syntyvät ketjusta, jossa ovat tekijät, tiedonjyvät, kokemukset, kosketuspinnat jne. Kulttuurissa juuri kosketuspinnoilla on Toivasen mukaan hyvin suuri merkitys.
Hän kiittelee sitä, että Suomessa on ollut ihmisiä, jotka ovat olleet valmiit uhraamaan itsensä luodakseen jotain ainutlaatuista; esimerkiksi Seppo Kimanen Kuhmon kamarimusiikki- ja Martti Talvela Savonlinnan oopperajuhlat. "Nyt ne tunnetaan maailmanlaajuisesti."