Aivan Itävallan EU-puheenjohtajuuden aattona syntyi mahtava kulttuuriskandaali EU-julisteista. Itävalta oli kutsunut 75 taiteilijaa kaikista 25-jäsenmaasta tekemään EU-aiheisia taideteoksia. Näistä syntyi150 plakaattia, joista neljä tuomittiin heti pornografisiksi.
Ne vedettiin välittömästi pois liikenteestä eli Wienin ulkomainoksista. Eniten kohua synnytti espanjalaisen Carlos Airesin ryhmäseksikuva George W. Bush-, kuningatar Elisabeth II- ja Jaques Chirac-naamioin sekä Berliinin serbialaisen Tanja Ostojicin EU-pikkupöksyt, joka on kuin Gustave Courbetin alastonkuva hiukan housutettuna.
Myös Ostojicin burkaan verhottua naista esittävä teos ja virolaisen Ene-Liis Semperin feministiseksi pornoksi luokitellut kuvat herättivät pahennusta.
Mainitut taiteilijat poistivat kuvansa vapaaehtoisesti, joten Itävallan liittokanslerinviraston ei tarvinnut puuttua asiaan. Mutta siitä vasta kohu syntyi.
Vihreät syyttävät hallitusta siitä, ettei se ryhtynyt tukemaan taiteilijoita. Sosiaalidemokraatit taas nostivat kohun rahoituksesta ja syyttivät Itävallan veronmaksajien rahoja käytetyn moiseen kiistanalaiseen ja epäonnistuneeseen taidekampanjaan, jolla ei ole mitään merkitystä EU:n kansalaisläheisemmäksi tekemisen kanssa.
Taidekampanja sai huomiota, mikä on yleensä mainnostamisen perustarkoitus. Mutta huomio oli perin negatiivista ja loi tietyn naurettavuuden varjon Itävallan EU-puheenjohtajuuden ylle.