Kaleva uutisoi perjantaina, että opetusministeriö aikoo asettaa elokuussa selvitysmiehen pohtimaan kulttuurisetelin käyttöönottoa. Asiaa on valmisteltu kulissien takana jo noin vuoden päivät.
Kulttuurisetelin idea on yksinkertainen: se toimii kuin lounasseteli. Työnantaja ostaa työntekijälleen setelin ja maksaa siitä oman osuutensa. Työntekijä pulittaa loput setelin arvosta ja käyttää sitä niin kuin itse parhaiten näkee sovittujen pelisääntöjen puitteissa.
Lounassetelillä maksetaan ateria tai ruoka-annoksia ravintoloissa ja kahviloissa. Liikuntaseteliä käytetään liikuntapalvelujen ostoon. Kulttuurisetelin haltija käyttäisi sitä kulttuuripalvelujen ostoon esimerkiksi teatterissa, näyttelyissä tai museoissa.
Lounasseteliä on perusteltu sillä, että kaikkien työssä käyvien on hyvä syödä ainakin yksi kunnon ateria työpäivää kohti. Se on sekä työnantajan että työntekijän etu. Liikuntasetelin perustelu lähtee taas siitä, että ihmisten täytyy pitää huolta kunnostaan jaksaakseen työssä ja pysyäkseen terveenä.
Kulttuurisetelillä ei ole samanlaista suoraa kytkentää terveyteen ja fyysiseen hyvinvointiin. Sen perustelut painottuvat enemmän henkisen hyvinvoinnin puolelle. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Hän ei elä vain vedestä ja leivästä, vaan tarvitsee myös henkisiä virikkeitä.
Kulttuuriseteli on helppo myydä niille, jotka käyttävät kulttuuripalveluja. He ottavat ilomielin vastaan ajatuksen, että työnantaja tukisi setelillä heidän harrastuksiaan.
Myös passiivisempien kulttuurin käyttäjien voi olettaa hyväksyvän kulttuurisetelin. Kynnys lähteä nauttimaan kulttuurista madaltuu, jos työnantaja maksaa osan kustannuksista ja sille saadaan verovapaus.
Monet työnantajat rahoittavat jo nyt henkilöstönsä kulttuuriharrastuksia. Heille setelistä tuskin tulee kynnyskysymystä; sehän on vain yksi maksutapa. Työnantajat saisivat itse päättää, hyväksyvätkö he ja minkä suuruisena henkilöstönsä kulttuuriharrastusten tuen setelimuodossa. Yleiseltä kannaltakin on vain hyvä, jos kulttuuripalvelujen käyttöä voidaan lisätä setelin avulla.
Kulttuurisetelissä ei ole mitään järkeä ilman jonkinasteista verovapautta. Se olisi järjestelmän suuri vahvuus työnantajien suoraan tukeen verrattuna. Tämä on yksi tärkeä syy, mikä selvitysmiestä tarvitaan. Vähintään puolet mutta mielellään sata prosenttia työnantajan maksamasta osuudesta saisi olla verovapaata, jotta setelijärjestelmästä tulee toimiva.
paakirjoitus@kaleva.fi