Kirjastolaitos on Suomen kulttuuripalveluista edelleen se, joka tavoittaa koko kansaa eniten asuinpaikasta, iästä ja sosiaalisesta asemasta riippumatta. Kirjojen lainaus on kansainvälisessä vertailussa Suomessa omaa luokkaansa. Monissa tutkimuksissa kirjastolaitoksen on todettu onnistuneen toiminnassaan, ja sillä on suomalaisten arvostus.
Kirjojen lainaus on yhä kirjastopalvelujen kivijalka, vaikka monenlaisten oheismateriaalien hankinta ja lainaaminen ovat yhä enemmän kirjastojen arkipäivää. Viime tilaston mukaan 110 miljoonasta lainauksesta kirjojen osuus oli noin 75 prosenttia. Yllättävää on se, että kirjojen hankinta nielee vain kymmenen prosenttia kirjaston menoista.
Kirjojen lainaus on yhä lähes yhtä suosittua kuin ennenkin, mutta kirjojen hankintamäärärahat ovat pienentyneet yli kolmanneksen 20 vuodessa. Kun tämä suhteutetaan samana aikana tapahtuneeseen kansantalouden kasvuun, pudotus on dramaattinen. Se näkyy valikoimien yksipuolistumisena ja uutuuskirjojen odotusajan pitkittymisenä. Häviäjänä on ollut myös lastenkirjallisuus, erityisesti tietokirjallisuus.
Kirjojen hankintamäärärahat asukasta kohti vuodessa vaihtelevat kunnittain huomattavasti Suuri kunta ei ole välttämättä ole hankintalistan kärjessä eikä pieni kunta tilaston häntäpäässä. Esimerkiksi Helsinki on ostanut kirjoja reilulla parilla eurolla asukasta kohti vuodessa, kun piskuinen Enontekiö on käyttänyt noin 14 euroa samaan tarkoitukseen. Valtaosassa kuntia kirjahankintoihin käytetään 4-8 euroa asukas.
Asukasta kohti käytetyn määrärahan arvioinnissa on syytä kuitenkin muistaa, että Helsingin kirjahankintoihin käytetään tietenkin eniten rahaa suuren asukasmääränsä vuoksi.
Kun kirjastolaitos on keskeinen osa peruspalvelua, Suomen kulttuurirahaston 3,5 miljoonan euron Kirjatalkoot on huomattava kädenojennus koko kansalle. Pystyvätkö kaikki kunnat siihen tarttumaan, jää nähtäväksi. Kulttuurirahaston kaikkien aikojen suurhankkeen tavoitteen toteutuminen täysimääräisesti edellyttää myös kunnan määrärahaosuuden nostamista kymmenen prosenttia.
On ymmärrettävää, että lahjoittaja asettaa ehdot ja vaatii niiden täyttämistä. Kirjastoille ei olisi mitään hyötyä siitä, että kunta pienentäisi omaa hankintamäärärahaansa kulttuurirahaston lahjoituksen verran. Toisaalta, jos pidetään tiukasti kiinni kunnan lisäpanostuksesta, monet kunnat saattavat jäädä osattomaksi lahjoituksesta, jolla saataisiin täytetyksi kipeitä aukkoja. Vaikka muutaman tuhannen euron lisäpanostus ei tunnu kohtuuttomalta, joissakin kunnissa niin pienenkin rahan löytyminen saattaa olla kiven takana.
Kulttuurirahastossa on laskettu, että jos kaikki kunnat tulevat mukaan Kirjatalkoisiin, voidaan vuosikymmenen loppuun mennessä kirjastoihin hankkia 11 miljoonan euron lisärahoituksella 700 000 kirjaa lisää. Se olisi lähes puolet siitä määrästä, millä hankittiin kirjoja toissa vuonna. Tämä olisi oleellinen parannus kirjastojen valikoimiin.
Kulttuurirahaston merkittävä päätös tehtiin ennen Suomen kirjakielenluojan ja kirjallisuuden isän Mikael Agrigolan muiston juhlintaa. Hänen kuolemastaanhan tuli maanantaina kuluneeksi 450 vuotta.
***
Valtiontalouden tarkastusviraston muistutti virkamatkoista edullisinta tapaa käyttäen. Vastako nyt ? Sitä kun on luullut, että edullisinta matkustustapaa olisi noudatettu kaiken aikaa.