Raahe
Kuunari Raahen Fiia palasi lauantaina kotisatamaansa historiansa pisimmältä purjehdukselta. Vaikka alus kiinnittyi laituriin hieman etuajassa, oli museon rannassa paikalla jo runsas vastaanottajien joukko.
"Kolme kuukautta ulkoilmassa", tiivisti Mari Järvinen tuntemuksensa purjehduksen päätyttyä.
Fiia lähti kulttuuriteemaiselle nuorisopurjehdukselleen Raahesta kohti Islantia kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Pohjoisia viestejä mereltä -nimen saaneen Taideteollisen korkeakoulun, Suomen purjelaivasäätiön sekä Raahen purjelaivasäätiön yhteisprojektin puitteissa eri Pohjoismaista kotoisin olevat nuoret pääsivät paitsi opettelemaan merimiestaitoja myös työskentelemään erilaisten kulttuuriteemojen parissa.
Matkan aikana retkikunnan matkantekoa sekä nuorten lähettämiä taideviestejä voitiin seurata maissa muun muassa radion sekä internetin kautta.
Koko matkan ajan gastina ja teemaohjaajana yhdessä Taina Mannilan kanssa vuorotellut Järvinen kertoo Fiiasta tulleen kesän kuluessa kuin koti ja aluksella olleista ihmisistä perheenjäseniä. Rankinta matkassa onkin ollut sanoa vanhalle ryhmälle hyvästin uuden retkikunnan tullessa laivaan.
"On koettu niin paljon yhdessä ja kun arkielämä on ruvennut sujumaan ja asiat menemään omalla painollaan, on jouduttu sitten alkamaan tavallaan kaikki taas alusta uuden ryhmän kanssa."
Mukana olleilta saatu palaute on Järvisen mukaan ollut todella hyvää. Koska matka on ollut pilottiprojekti, on kehittämisen kohteitakin löytynyt, mutta pääosin nuoret ovat viihtyneet. Purjehdus Fiialle on ollut useimmille kesän kohokohta, mutta monet ovat myös yltyneet kiittelemään matkaa hienoimmaksi asiaksi, mitä heille on koskaan tapahtunut.
"Se tuntuu aika mielettömän hyvältä!"
Muutamaa matalapainetta lukuunottamatta säät suosivat Fiian purjehdusta ja alus pysyi suunnitellussa aikataulussa hyvin, vaikka yllätyksiäkin sattui. Kööpenhaminasta Reykjavikiin suuntautuneella matkaosuudella koettiin odottamattoman pitkä vierailu Norjan rannikolle, jonne matkalaisten ei ollut tarkoitus mennä lainkaan. Voimakas tuuli kuitenkin esti pääsyn suunniteltuun ankkuripaikkaan, joten oli suunnattava muualle ja kun alukseen tuli vielä pieniä teknisiä ongelmia, Norjanvierailu venyi miltei viikkoon. Apua matkalaiset saivat monitoimialus Nordicalta.
Fiialaiset pääsivät myös vanhan ajan purjehduksen tuntuun, kun paluumatkalla ennen Eckerötä meri tyyntyi täysin eikä konetta saatu käyntiin. Matkalaisilla ei kuitenkaan ollut kiirettä, joten kokemus tuntui ihan hyvältä, kertoo Järvinen.
Kaiken kaikkiaan Fiia suoriutui historiansa pisimmästä purjehduksesta kunnialla. Pikkuvikoja sattui, mutta niihin oli osattu varautua ja ne pystyttiin korjaamaan omin voimin.
Vaikkei Fiia ole koolla pilattu, Järvinen ei ole kokenut ahtaanpaikankammoa pitkästä purjehduksesta huolimatta. Päin vastoin, aluksella on oppinut, kuinka vähän itse asiassa asumiseen tarvitsee. Oikeastaan aluksella on kaikki. Mitä sitä vielä voisi olla, ihmettelee Järvinen.
Vaikka purjehdus päättyy, Järvisen urakka jatkuu. Taideteollisessa korkeakoulussa opiskelevan Järvisen lopputyön tarkoituksena on projektin arviointi, ennen kaikkea se, kuinka asetetut tavoitteet ovat toteutuneet.
Matkan kokemuksia ja tuntemuksia mereltä retkikunta on lähettänyt ahkerasti. Jokaisessa vaihtosatamassa erilaisia töitä on ollut esillä näyttelyssä ja purjehdus sekä sieltä lähetetyt viestit esitellään kokonaisuudessaan myös Postimerkkimessuilla Helsingin messukeskuksessa marraskuun alussa.