Makeisiin vesiin vaihteeksi siirtynyt Metsähallituksen meriarkeologi Eveliina Salo katsoo rannalta, kuinka suojelubiologi Essi Keskiseltä käy jäänsärkijän työ. Talvi tunkee Suomussalmen Hossaan jo niin tosissaan, että jäätyminen uhkaa rajoittaa sukeltamista.
"Mukava tuolla olisi olla itsekin, mutta nuhaisena ei voi sukeltaa. Mutta eiköhän tässä vielä pinnan allekin ehditä", Salo tuumii.
Metsähallituksen pinnanalainen toiminta pohjoisessa on viime vuosina ollut lähinnä Perämeren luonnon kartoitusta. Kun Hossan tärkeän retkeilyalueen kehittämiseen saatiin rahoitus kolmivuotiseen projektiin, päätettiin sielläkin kurkata pintaa syvemmälle.
Nyt selvitetään, millaisia muinaisjäännöksiä Hossan vesistä voi löytyä. Se tiedetään, että näiden ylävesien äärellä on asuttu jo kivikaudella, tuhansia vuosia sitten.
Kolmen viikon aikana on kartoitettu Pitkä-Hoiluan, Hossanjärven, Kenttijärven ja Jatkonjärven vesiä sukeltaen, vedenalaisella skootterilla ja kahlaten, vesikiikarilla tähystellen.
Vedenalaisia tutkimuksia ei ole tehty aikaisemmin Hossassa eikä juuri missään muuallakaan Suomen sisävesillä. Maallakin on Hossassa kaiveltu arkeologisin aikein vain yhdessä paikassa. Löydöt ovat olleet vaatimattomia.
Vesillä kuitenkin näyttää lupaavalta. Eveliina Salon katse tavoitti Pitkä-Hoiluan rantavedestä kiven, joka kannatti poimia.
"Selvästi muotoiltu ja hiottu kivikirves, jossa näkyy käytön jälkiä", Salo esittelee.
Kauppareitin varrella
Yleensä uponneita laivoja suolaisissa vesissä tutkiva meriarkeologi ei väheksy Hossan lampien lumoa.
"Hyvin mielenkiintoista. Täältä voisi löytyä vaikka piitä ja meripihkaakin, sillä kauppatavaraa on kulkeutunut jo kauan sitten tännekin. Hossan vesien kautta on kuljettu muun muassa Pohjanmaalle."
Hossan maat ja vedet eivät ole muuttuneet paljon jääkauden päätyttyä. Siksi merkkejä kivikaudelta voi löytää kuka tahansa rantavesiin tiiraileva, jos tietää, mitä etsiä.
"Pieniä kvartsi-iskoksia on paljon", Salo kertoo.
Essi Keskinen ja meriarkeologi Pekka Lehtonen etenevät rannan suuntaisesti Keski-Valkeaisen pinnan alla. Salo arvelee, että muinaisen asuinpaikan niemen kohdalla voisi olla jotain kiinnostavaa.
Kohta tärppääkin. Keskinen nousee pintaan ja kertoo komeasta, kalastuksessa käytetystä liistepadosta. Sen ikää ei voi arvioida tarkasti silmämääräisesti, sillä puu säilyy vedessä hyvin.
Uistimia ja pulloja
Harjoittelija Jussi-Tapio Roininen kertoo nykyajankin näkyvän pinnan alla: kaljapulloja ja uistimia on pohjassa paljon.
"Eräs mies tuli kertomaan hukkaamastaan uistimesta ja vannotti tuomaan sen hänelle jos löydämme. Ei ole juuri sellaista vielä näkynyt."
Jos talventulo ei pistä hommaa kokonaan jäihin, Metsähallituksen tiimi tutkii Hossan järvien syvempiä ulappa-alueita lähiviikkoina vielä viistokaikuluotaimella. Niin voidaan kattaa laajoja alueita nopeasti, mutta löydöt täytyy käydä varmistamassa sukeltaen.
Vedenalaisen kulttuuriperinnön kartoitus jatkuu Hossassa ensi vuonna. Silloin sukeltavat tutkijat aikovat ehtiä paikalle lempeiden kesävesien aikaan.
"Sisävesissä olisi paljon mielenkiintoista tutkittavaa muuallakin. Toivon, että Hossa olisi avaus tuolle tutkimustyölle", Essi Keskinen toteaa.