Vinossa puhaltanut syystuuli heitti parisen päivää sitten toripolliisin rautaiselle naamalle iltapäivälehden aukeaman. Siinä oli messevää kuvaa ynnä vetävää tekstiä. Aukeamaa tavattuaan polliisi sai tietää, että tasavallan kulttuuriministerinä on toimekas nuori nainen, Tanja Karpela.
Lehden mukaan Karpelaa ei välttämättä nähdä siellä missä työn puolesta pitäisi, hallituksen puupenkillä eduskunnan terävän katseen alla.
Kyselytuntien sijasta ministeri viihtyy vauhdikkaasti kiitävän taksin takaosassa vierellään joko Euroopan investointipankin kiertuerumpali Sauli Niinistö tai legendaarisen Eagles-yhtyeen pääjohtaja Scott Crago.
Toripolliisi tempaisi eräältä ohihoippuneelta puliukolta mustuneen etuhampaan, jolla kirjoitti Karpelalle kirjeen.
Avunpyyntökirjeen.
Kulttuuriministerin sydän on kultaa. Siksi hän saapui kirjeen luettuaan Ouluun. Karpela syöpäisi hiukaansa katkarapusalaatin Seurahuoneella, jonka jälkeen hän puikkelehti torille, vietävän paksun polliisin eteen.
"Sinä tulit", polliisi huoahti ja oli horjahtaa huviajeluponin päälle.
"Niin, minä tulin."
"Tanja, rakas perskeles", polliisi möjelsi ja kertoi olevansa olennainen osa oululaista kaupunkikulttuuria. "Sinä olet maan korkein kulttuuripäättäjä. Vain sinä pystyt auttamaan minua", se jatkoi.
"Hetkinen", Karpela mietti, "minullahan on tämän möhkön avulla mahdollisuus profiloitua ja pätevöityä kulttuurin saralla."
Toripolliisi supisi vaalean kulttuurinaisen korvaan jotakin. Karpelan kasvoille levisi ihana hymy, johon verrattuna Mona Lisan vastaava on pelkkä suupieru. Nainen otti käsilaukustaan jakoavaimen ja löysäsi polliisin jalustasta pultit.
Hän auttoi kangistuneen pullukan alas. Yhdessä he juoksivat puskaan, jossa alkoi valtaisan ähisevä temmellys. Sitä jatkui, jatkui.
Kunnes kulttuuriministeri nousi ylös hiukset sekaisin. Kädessään hänellä oli lokki tiukassa otteessa. Hän sanoi toripolliisille: "Sain kiinni. Nyt saat vuorostasi kakata tämän linnun päälle, niin se tietää miltä se tuntuu. Minä pidän kiinni."
petri.laukka@kaleva.fi