Kajaani Kahdeksas Kulttuurin Kaukametsä -seminaari pohti kielen siltoja monista näkökulmista. Pienellä suomen kielellä kirjoittava kirjailija on saanut suurmenestyksen Ranskassa, samoin kuin perisuomalainen elokuvaohjaajakin. Taidetta eteenpäin vievä kieli voikin nyt olla räppääminen.
Joka toinen vuosi järjestettävä Kulttuurin Kaukametsä luotiin kulttuuriväen tapaamispaikaksi Helsingin ulkopuolella, ja joka kerta se on pureutunut ajankohtaisiin kulttuurin ilmiöihin.
Opetusministeriön ylijohtaja Kalevi Kivistö kertoi hallituskäsittelyssä olevasta taide- ja taiteilijapoliittisesta ohjelmasta, joka puhuu taiteesta yhteiskunnallisena resurssina. Samalla lailla kuin tiede ja tutkimus nykyään mielletään kehityksen voimavaroiksi, pitää kulttuurikin saada samaan asemaan. Luovuuden edistäminen on investointi kehitykseen ja tulevaisuuteen, Kivistö totesi.
Kivistön mukaan kulttuurin ja taiteen puolesta puhuja joutuu kääntämään viestinsä sille kielelle, mitä yhteiskunta ymmärtää. Kulttuurista on puhuttava tuomalla esiin sen taloudellisia, työllistäviä ja matkailullisia vaikutuksia. Kulttuuripolitiikan pitää siis rakentaa kielellistä siltaa hallintorakenteeseen vahvistaakseen asemaansa, ei eristäytyä omiin ympyröihin.
Kansallisteatterin remontti rasittaa
"Paljon on tekemistä jo siinä, että saisi keskusteluyhteyden edes sellaiselle tasolle, että kulttuurin rahoitus nähtäisiin mielekkääksi. Kunnianhimoinen tavoite on nostaa taiteen määrärahat 0,2 prosentista bruttokansantuotteesta kaksinkertaisiksi. Onhan 1980-luvun alusta saatu tieteen ja tutkimuksenkin rahoitus korotetuksi 0,7 prosentista kolmeen", Kivistö totesi.
Pian valmistuva valtion budjetti ei lupaa hyvää taiteelle, sillä taidebudjetin kehykseen tungetaan suuri lisäerä, Kansallisteatterin remontti. Ensi vuonna se tekee vajaat 3 miljoonaa euroa, siitä vuosikausiksi eteenpäin 6 miljoonaa euroa eli 30 miljoonaa markkaa vuodessa.
"Aivan välttämättömiäkin lisäyksiä on karsittu, esimerkiksi suurten taidetalojen tupo-eriä ja rakentamisrahoja. Lakisääteisiin teattereihin, museoihin ja orkestereihin leikkaus ei vaikuta, ei esimerkiksi alueteatteritoimintaan. Taidebudjetissa on paljon pohdittavaa eduskuntakäsittelyssä."
Taide katosi rahamarkkinoille
Teatterinjohtaja Kristian Smeds vastasi alustuksensa otsikkoon Minne taide katosi: rahamarkkinoille. Mistä muusta kertoo se, että Tampereen Teatteri myy salit täyteen Hannele Laurin rinnoilla, tai Helsingin kaupunginteatterin ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistyö sänkykamarifarssin parissa.
Smedsin mielestä markkinavoimilta puuttuu vastavoima. Suomalaisten taiteilijoiden pitäisi muodostaa oppositio; ei siksi että oppositio välttämättä olisi oikeassa, vaan siksi että saataisiin aikaan liikettä, vastavoimaa.
Vastakampaista meininkiä hän on löytänyt nuorisosta. Aktiivisin ja lahjakkain osa nuorista pakenee taidelaitoksia ja rakenteita, myös koulutusta, sillä ne ovat liian hitaita.
"Innovatiivisin porukka hakee suoraa kontaktia toisiin ihmisiin ja yhteiskunnallisiin vaikuttajiin. Se porukka osoittaa mieltään globalisaatiota vastaan Göteborgissa ja Johannesburgissa. He elävät työttömyyspäivärahalla, hakevat ruokansa roskiksesta. Tämä porukka on mielenkiintoista", Smeds sanoi ja soitti seminaariyleisölle räppiä levyltä.
Älyköt
ja Paasilinna
Ranskassa ei voi kutsua itseään intellektuelliksi, ellei ole lukenut Arto Paasilinnaa, Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen johtaja Iris Schwanck väitti. Paasilinnan seitsemän ranskannettua romaania ovat saaneet hyvän vastaanoton, joskin viimeisimmät eivät ole enää olleet yhtä suuria tapauksia kuin Jäniksen vuosi ja Ulvova mylläri.
"Ranskassa Paasilinna puree, koska teoksissa on yhteiskuntakritiikkiä, takaisin luontoon -teemaa sekä tasokkaat käännökset. Anne Colin du Terrail on tehnyt hyvää Paasilinnan kielelle, hionut särmikkyyttä, joka ranskaksi ei toimi, kuten tiettyä alatyylin vivahdetta ja epäkunnioittavaa kieltä naisista."
Myös Aki Kaurismäki on Ranskassa suosittu, ja häntä verrataan Godardiin, Truffautiin, Pasoliniin, Bressoniin, Tatiin ja muihin tunnetuimpiin elokuvaohjaajiin. Arto Paasilinna rinnastetaan La Fontaineen, Rabelaisiin, jopa Voltaireen, ja Paasilinnan teokset lajitellaan omaan genreensä, ekologisiksi humoristisiksi romaaneiksi.
Schwanck kertoi miettineensä suomalaisten suosion salaisuutta. Jokin Kaurismäessä ja Paasilinnassa kiehtoo uteliasta muukalaista. Heidän henkilönsäkin viehättävät ranskalaisia: Cannesissa soivan kännykkänsä lattiaan paiskaava synkkä elokuvaohjaaja, joka juo ja polttaa ja joka tuskin saa tukea kotimaansa matkailun edistämiskeskukselta, sekä ranskalaisille lehdenlukijoille esitelty suomalaismetsien Robin Hood, lappalainen viikinki, joka tarjoilee huomaavaisesti perunamuusia ja poronkäristystä Westendissä.
Kulttuurin Kaukametsä jatkuu perjantaina. Kulttuuriministeri Kaarina Dromberg ei päässytkään avaamaan seminaaria Varsovan virkamatkansa takia, mutta lähetti Kalevi Kivistön mukana tervehdyksensä.