Kulttuurilehti on historiallisesti nuori käsite, toteaa Jarkko S. Tuusvuori massiivisen teoksensa Kulttuurilehti 1771--2007 (SKS) johdannossa.
"Saksassa Kulturzeitschrift on kenties ollut luontevin vaikkei järin yleinen sana pisimpään: se saattoi seistä aikakauslehden alaotsikossa jo 1920-luvulla", Tuusvuori kirjoittaa.
Suomessa kulttuurilehtikäsitteen ensimmäiset käytöt suomen kielellä esiintyivät Eino Leinon vuosisadanvaihteen kirjoituksissa.
"Nuorsuomalaiset ja nuorruotsalaiset lehdet korostivat ensimmäisinä olevansa erityisellä "kulttuurilinjalla". 20-luvun heimolehti Fenno-Ugria otti Kulttuurilehti-termin alaotsikkoonsa sanan antropologisoivassa mielessä. Aikakauslehti Aamu määritteli 1932 kulttuurilehden tuntomerkiksi "elävän suhteen menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä"."
Nyttemmin kulttuurilehti-sana on vakiintunut tarkoittamaan liikevoittoa ja suurta yleisöä tavoittelematonta, erityisasiantuntemukseen ja innostukseen pohjautuvaa aikakausjulkaisua.
Kulttuurilehtien kirjo on laaja: niihin kuuluu instituutioita, harrastusaviiseja, lainsuojattomia hylkyläisiä, kaupallisia menestyksiä sekä leegio pien- ja vaihtoehtolehtiä. Kulttuurilehti voi olla avoimen hengellinen tai poliittinen, mutta sen kuuluu olla kriittinen ja haastava.
Kulttuurilehti-teoksessa käydään läpi yli 2 000 painatetta. Käsittely alkaa kaunopuheisuuden dosentti Henrik Gabriel Porthanin kumppaneineen vuonna 1771 perustamasta lehdestä Tidningar Utgifne af ett Sällskap i Åbo. Nimessä mainittu sällskap oli edellisenä vuonna perustettu kulttuuriseura Aurora.
Yli 700-sivuisessa teoksessa viimeisenä esitellään näyttelyvaihtokeskus Framen nykytaidelehti Framework.