Vuokko Pentzin
Helsinki Jos Helsinki päättäisi avustaa Kajaanin kaupunkia teatterisolmujen aukomisessa, se voisi antaa uuden kulttuurijohtajansa Pekka Timosen lainaksi Kainuuseen.
Muutaman kuukauden leasingsopimus riittäisi. Timosella on ilmiömäinen taito puhua ihmiset ympäri siten, että he tuntevat itse halunneensa sitä. Timonen kulkisi joutenoloisen näköisenä pitkin Kauppakatua, jututtaisi paikallisia asukkaita, pehmittäisi maakuntahallinnon väkeä ja lennättäisi politiikan pääpukareita avaamaan aistinsa kainuulaiselle näyttämötaiteelle.
Helsinki voisi tällä välin miettiä, mistä osoittaa Timoselle työtilat, sillä kulttuuriasiainkeskuksen vuokrasopimus Aleksanterin teatterissa Bulevardilla päättyy. Timonen aloittaa työt maalis-huhtikuussa, mutta ei tiedä missä.
Kun kaupunginvaltuusto keskiviikkona päätti Timosen valinnasta, Unkarissa asuva oululaissyntyinen mies oli parin päivän pikavierailulla Suomessa ja vastasi matkapuhelimeen Helsingin Oulunkylässä.
"Tietysti minä olen täällä Oulunkylässä", hän vastasi alivaltiosihteerimäiseen tyyliin. "Veljeni muutti tänne, kun lähdin Unkariin."
Timonen on reilun vuoden johtanut Budapestissa Suomen kulttuuri-, tiede- ja talouskeskusta Finnagoraa.
Raketin lailla kulttuurin uralla noussut mies on syntynyt Tuiran synnytyslaitoksella ja on ylpeä siitä.
Hän työskenteli 1980-luvulla toimittajana Kalevassa tuuletti kitapurjeitaan Mieskuoro Huutajissa. Ei kai hän nyt aio vetää Huutajia ja ilmakitarafestivaaleja imussaan Helsinkiin? Toripolliisia olisikin vaikeampi repiä juuriltaan.
Vastaus jättää rauhattoman olon. "Ööh, tota, voinkohan mä nyt mitä luvata, kun Koneistofestivaalikin siirtyi aikoinaan Helsinkiin ja olin vähän tekemisissä senkin kanssa", hän venkoilee.
"Sanotaan että minulla ei ole sellaisia ajatuksia. Sehän riippuu siitä, miten hyvää huolta oululaiset omistaan pitävät. Jossakin niillä pitää koti olla."
Jokainen ihminen on kulttuurin tekijä
Suomella on vuonna 2011 mahdollisuus yhdessä Viron kanssa kurkottaa Euroopan kulttuurikaupunkien joukkoon. "Se kaupunki ei kuitenkaan ole Helsinki. Neljässä suomalaisessa kaupungissa on ilmennyt kiinnosta asiaa kohtaan. Kaikki ovat etelässä. En ole kuullut, että Oulu olisi mukana. Asialla alkaa olla kiiruskin, sillä peli avataan virallisesti helmikuussa", Pekka Timonen kertoo.
Mitä Oulun kannattaisi nyt tehdä?
"Oulussahan sanotaan, että lohta kannattaa pyytää, vaikkei saisikaan!" hän lohkaisee.
"Kulttuuri on koko ajan läsnä meidän arjessamme, vaikka emme sitä edes huomaa. Se ei ole pelkästään asioita, joita pannaan näytteille ja joita käydään katsomassa. Jokainen ihminen on myös kulttuurin tekijä. Jokainen tekee sitä tavalla tai toisella, halusi tai ei."
Timosen kateudelle vierasta ja positiivista mielenlaatua kuvastaa hänen vertauksensa siitä, miten raha ja ajatus eroavat toisistaan. "Jos meillä molemmilla on yksi euro, ja minä annan oman euroni sinulle, sinulla on kaksi euroa ja minulla ei yhtään. Mutta jos meillä molemmilla on ajatus ja annamme sen toisillemme, meillä molemmilla on kaksi ajatusta."
Vertauksellaan hän korostaa hallinnonalojen ja kaupunkien rajat ylittävän yhteistyön tärkeyttä ja ennakkoluulojen kaatamista. "Kaupunki tarvitsee kulttuuria antaakseen asukkailleen mahdollisuuden kehittyä, ollakseen parempi ja kiinnostavampi kaupunkina ja parempi paikka elää. Se tarvitsee sitä luodakseen hyvinvointia."
Timonen ei ole niitä miehiä, jotka taistelevat kynsin hampain kulttuuripyhättöjen puolesta palloiluhalleja vastaan. Hän ymmärtää myös urheilun päälle. "Elävä kaupunki tarvitsee molempia. Kulttuuri ja urheilu eivät ole vastakkaisia. Enemmistö ihmisistä tuntee kiinnostusta molempia kohtaan."