Oulun kulttuuritarjonta on lähes kokonaan veronmaksajien rahoittamaa. Peräti 96 prosenttia kulttuurin rahoituksesta tulee kaupungilta. Rahoituspohjaa pitäisi laajentaa, jotta Oulu kehittyisi kulttuurikaupunkina.
Suomen kuntaliiton ja kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätön Cuporen äskettäin julkaisema 14 kaupungin kulttuurirahoitusselvitys osoittaa, että suuret kaupungit käyttävät kulttuurin rahoitukseen enemmän rahaa kuin pienet kaupungit. Osa kunnista tuottaa kulttuuripalvelut Oulun tapaan lähes kokonaan itse. Joissakin kunnissa avustetaan yksityisiä toimijoita tai ostetaan palveluja ja tiloja yksityisiltä.
Oulussa kulttuurin bruttokäyttökustannukset olivat vuonna 2006 lähes 21,8 miljoona euroa. Kun lukuun lisätään kirjastomenot, kustannukset kipuavat 29,2 miljoonaan. Kulttuurin osuus käyttötalouden kokonaiskustannuksista on Oulussa 3,4 prosenttia. Se on tutkituista kunnista toiseksi eniten.
Käytännössä jokainen oululainen maksaa kulttuuripalveluista 167 euroa vuodessa. Näillä luvuilla Oulu sijoittuu viiden avokätisimmän kaupungin joukkoon. Elinkeinotoiminnan kansainvälistymisstrategiaansa hehkuttava Oulu ei siis ole unohtanut kulttuuria, vaikka siltä voi tuntua etenkin kulttuuripääkaupunkikilvassa koetun takaiskun jälkeen.
Oulussa on luotu määrätietoisella ja pitkäjänteisellä rahoituksella korkeatasoisia kulttuurilaitoksia ja vireä kulttuuritarjonta. Kaupungin kulttuurielämää linjaa luottamushenkilöistä valittu kulttuurilautakunta, jonka alaisuudessa toimivat kulttuuriasiainkeskus, kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto, kaupunginteatteri, kaupunginorkesteri, Pohjois-Pohjanmaan museo, taidemuseo, pian nimensä vaihtava nuoriso- ja kulttuurikeskus Nuku sekä tiedekeskus Tietomaa. Lisäksi kaupunki avustaa yksityisiä taide- ja kulttuurilaitoksia ja POEM-säätiötä. Vahvan kunnallisen panostuksensa takia Oulu jakaa vain niukalti avustuksia muuhun kulttuuritoimintaan.
Koko kulttuuripotti ei kuitenkaan kulu suoraan toimintaan, vaan myös seinien ylläpitoon. Kaupunki saa runsaan viidenneksen takaisin vuokratuloina. Oulussa kaupunki omistaa keskeiset kulttuuri- ja taidelaitokset. Toinen vaihtoehto olisi, että kaupunki vuokraisi tilat yksityisiltä tai toimijat omistaisivat omat tilansa.
Kulttuurikuuluu kunnan peruspalveluihin, ja jokainen kunta voi järjestää ne omalla tavallaan. Oulussa kulttuuritahtoa on riittänyt, mutta silti voi kysyä, onko kulttuuritoiminta Oulussa liikaa sidoksissa kaupungin tukeen. Ovatko kulttuuripiirit Oulussa laitostuneet odottamaan vain kaupungin tukea? Estääkö se vapaan kulttuuritoiminnan kehittymisen?
Julkisrahoitteisen kulttuuritarjonnan rinnalle kaivataan lisää yksityistä rahoitusta Oulun Sinfonian tavoin ja luovia, yksityisiä kulttuuriryhmiä. Yksityisen rahan lisäys kunnallisen kulttuurin rahoituksessa mahdollistaisi kaupungin resurssien siirron myös uusien, hullunrohkeiden ideoiden, kulttuuripalveluiden ja kulttuuriteollisuuden tukemiseen.
Kaupungin rahoitusta ei ole syytä karsia, mutta kulttuuritoimen toivoisi edistävän myös luovan kulttuuritalouden edellytysten syntyä. Sitä varten on luotu myös kulttuurin uusi organisaatio, ja kulttuurille on saatavissa lisää alueellista, kansallista ja myös kansainvälistä rahoitusta. Siitä hyvä esimerkki on Lordi-elokuvan teko ja maailman ensi-ilta Oulussa.