- Onko hyväksyttävää käväistä tutkimassa uutuuslääkkeen ominaisuuksia kehitysmaassa, mutta hyödyntää tulokset vain teollisuusmaiden rahakkailla markkinoilla? Kuuluisiko terveydenhuollon perusrakenteen ja hoitojen pystyttäminen tutkimusmaassa jotenkin myös sponsorin velvollisuuksiin? Miten hankkia tutkimukseen otetun henkilön suostumus, kun naiselta puuttuu oikeus suostumuksen antamiseen, kertoo Juhana Idänpään-Heikkilä lääketieteellisten tutkimusten eettisistä ongelmista.
Hän työskentelee WHO:n yhteydessä toimivan Lääketieteen tiedejärjestöjen kansainvälisen neuvoston (Council for International Organizations of Medical Sciences, CIOMS) pääsihteerinä Genevessä.
Idänpään-Heikkilä toteaa, että Helsingin julistuksella on erittäin vahva lääketieteellisten tutkimusten eettinen ohjausvoima. Se suojaa ennen kaikkea tutkittavan ja potilaan oikeuksia, mutta samalla määrittelee tutkijalle, mikä on oikein ja mikä väärin.
Hänen mukaansa ihmiseen kohdistuvissa tutkimuksissa on joka tapauksessa pystyttävä säilyttämään tutkimusasetelman tieteellinen sisältö ja rakenne.
- Ellei tässä onnistuta, tutkimus on tieteellisesti epäpätevä ja turha ja siten myös epäeettinen.
Idänpään-Heikkilä kertoo, että kliinisen tutkimuksen uusia haasteita ovat mm. rahoituksen julkisuus, tutkijaa kahlitsevat ahtaat tutkimussopimukset, tuloksien vapaan julkaisumahdollisuuden puuttuminen sekä tutkimussuunnitelmien ja -tuloksien tiukka salassapitokäytäntö. Lisäksi lääketutkimus on hakeutunut yhä enemmän myös kehitysmaihin.
- Siellä löytyy vielä paljon hoitamattomia potilaita, viranomaisvalvonta on vähäistä, kustannukset ovat vähäiset, jonoja tutkimuksiin ei ole ja pienetkin apurahat ovat tervetulleita. Mutta vaikka kehitysmaista löytyy tasokkaita tutkijoita ja laitoksia, niiden tutkimusperinteet ovat lyhyitä. Lisäksi länsimainen arvomaailma ja sen synnyttämän etiikan soveltaminen törmää kehitysmaissa helposti paikallisen kulttuurin erityispiirteisiin, sen erilaisiin elämänarvoihin, traditioihin ja uskomuksiin.
Lääkäri kohtaa kliinisissä tutkimuksissa Suomessakin yhä enemmän pakolaisia, siirtolaisia tai maahanmuuttajia.
- Näihin tilanteisiin tarvitaan kansainvälisesti hyväksyttyjä eettisiä ohjeita, jotka opastavat uskonnollisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen erojen tunnistamisessa, ymmärtämisessä, kunnioittamisessa ja hyväksymisessä, toteaa Idänpään-Heikkilä.
