Suomi on komeillut kärkipaikoilla 15-vuotiaiden koululaisten osaamista mittaavissa kansainvälisissä Pisa-tutkimuksissa. Maine koulunkäynnin mallimaana on kiirinyt ympäri maailmaa. Tuhannet opettajat ja opetusviranomaiset eri maista ovat käyneet paikan päällä ihmettelemässä, miten täällä asiat hoidetaan.
Tällä viikolla tuli julkisuuteen vähemmän mairitteleva tulos Pisa-tutkimuksen yhteydessä selvitetystä asiasta: koulukurista. Sen mukaan Suomi on kymmenien maiden listan häntäpään vartijoiden joukossa, kun kysyttiin, tarvitseeko opettajan odottaa luokan rauhoittumista ennen tunnin alkua.
Kun Aasian maissa, Japani, Kazakstan ja Kiina kärjessä, alle kymmenen prosenttia vastasi opettajan joutuvan odottamaan luokan hiljentymistä, suomalaisopiskelijoiden kohdalla vastaava luku oli 37. Taakse jäivät vain Kreikka ja Argentiina.
Tiedetty tosiasia on se, että kouluissa on levotonta ja että rauhattomuus on lisääntynyt vuosien aikana. Kokonaan toinen kysymys on, mistä kaikesta se kertoo.
Käytöstutkimuksen kärkikaartiin sijoittuneissa maissa opetus perustuu tiukkaan kuriin, joka ei mahdollista minkäänlaisia häiriöitä.
Se ei ole tuntematonta Suomen koululaitoksenkaan historiassa. Ei tarvitse mennä kuin muutama kymmenen vuotta taaksepäin, kun niskoittelusta saattoi saada karttakepistä sormille tai luunapin otsalle. Nykypäivänä tämä on kielletty ehdottomasti.
Suomessa korostetaan opettajan ja oppilaan välisen vuorovaikutuksen merkitystä. Oppilaiden ei tarvitse olla passiivisia tiedon vastaanottajia, vaan tunneilla voidaan ja pitääkin keskustella. Niin vain tässä ympäristössä päästään osaamisen huipulle.