Öljytankkeri Stemnitsan kulku Suomenlahdella haittaa Suomen ja Venäjän välejä enemmän kuin mikään muu yksittäistapaus aikoihin.
Suomalaisilla on kaikki syyt hermostua perusteellisesti öljytankkeri Stemnitsan vaivalloisesta liikkumisesta Suomenlahden jääsohjossa. Venäjän viranomaiset eivät ole näyttäneet olevan samasta asiasta millään tavoin huolissaan; he eivät ole nähneet laivan alimitoitetussa jääsuojauksessa mitään erityistä ongelmaa. Ajattelutapojen erilaisuus näkyy harvoin näin kärjistyneenä.
Stemnitsa on suomalaisen käsityksen mukaan luokiteltu kestäväksi korkeintaan ohut jääpeite. Se on avomerelle kesäkäyttöön sopiva alus. Normaalitalvena sen liikennöintiin Suomenlahdella ei silti ehkä olisi kiinnitetty huomiota, mutta tämä talvi ei ole normaali - ei luonnonoloiltaan eikä poliittisesti.
Pakkaset ovat olleet poikkeuksellisen ankaria, ja Stemnitsan kulku jäiden seassa on ollut hyvin työlästä. Jos yksirunkoinen alus lähtee näissä oloissa Koivistosta liikkeelle täydessä öljylastissa, se muodostaa erittäin suuren onnettomuusriskin. Jo tämän tosiasian pitäisi riittää matkan keskeyttämiseen.
Loppusyksystä samankaltainen vanha yksirunkoinen Prestige-alus upposi Espanjan edustalla, ja tuloksena oli Euroopan suurin öljyonnettomuus. Sen jälkeen EU vihdoin havahtui asiaan, jossa sen olisi pitänyt toimia jo paljon aikaisemmin, ja kielsi yksirunkoisten öljytankkerien pääsyn jäsenmaidensa satamiin.
Tässä valossa Venäjän asenne näyttäytyy poikkeuksellisen piittaamattomana. EU:n kiellolla ei ole tehoa, ellei samaa käytäntöä sovelleta kaikissa Euroopan maiden satamissa. Nyt Stemnitsa työntyy Suomenlahden jäihin kuin huutomerkki.
Asetelmaa pahentaa se, että Suomen hallituksella ja valtiojohdolla näyttää olleen suuria vaikeuksia päästä kunnon keskusteluyhteyteen Venäjän hallituksen kanssa. Vaikutelmaksi jää, että suomalaisten huolista viis veisataan suuressa naapurimaassa.
Jo tällaisenaan tilanne on paha. Jos kaiken tämän jälkeen Stemnitsalle tapahtuu onnettomuus paluumatkalla Koiviston satamasta, käsillä on sekä poliittinen skandaali että ympäristökatastrofi.
Stemnitsa on saanut Venäjän viranomaisilta jääpassin, joten heidän mielestään kaikki on kunnossa. Suomalaisilla taas ei ole keinoa puuttua siihen, mitä tapahtuu kansainvälisillä merialueilla. Koivistossa on yksityinen öljysatama, ja Kreikan lipun alla purjehtivan tankkerin omistus- ja vastuusuhteet taas katoavat kansainväliseen hämäräverhoon. Siitä suunnasta on turha yrittää vastuunkantajaa löytää.
Ainoat, jotka voivat tehdä asialle jotakin, ovat Venäjän viranomaiset. EU on jo selvästi ilmaissut toiveensa, että Venäjä kieltäisi unionin tavoin vaarallisten tankkerien liikennöinnin satamiinsa. Sellaisen lainsäädännön aikaansaaminen vie Venäjän byrokratiassa aikansa, vaikka poliittista tahtoa olisikin. Nyt ei edes sitä näy.
Sekä pääministeri Paavo Lipponen että presidentti Tarja Halonen ovat selvästi ilmaisseet kantansa Stemnitsan kulkua vastaan. Tämä tekee tankkerista samalla arvovaltakysymyksen. Hyviä puhevälejä itään korostaneelle Suomen valtiojohdolle on noloa, jos sen sanalla ei ole mitään painoa. Vähin, mitä Venäjä voisi tehdä, olisi pysäyttää tankkeri satamaan jääolojen helpottamiseen asti.
Tällaiset tankkerit kulkevat merillä siksi, että niillä ansaitaan rahaa. Öljybisnes on hyvin vaikutusvaltaista, ja voi olla, että tilastoissa maailman korruptiotilastossa sijalla 74 olevassa maassa eli Venäjällä tälläkin seikalla on merkitystä viranomaisten asenteeseen.