Europarlamentaarikko Hannu Takkula (kesk.) suunnistaa tottuneesti Strasbourgin sokkeloisen parlamenttitalon käytävillä.
Askel on vakaa paitsi kolmen vuoden parlamenttikokemuksen ansiosta myös sen takia, että mies tuntee olevansa omimmillaan juuri Strasbourgin ja Brysselin istuntosaleissa ja kokoushuoneissa - ei kotimaan politiikassa.
"Varsinkin nyt kun minulle on uskottu uusia tehtäviä, niin olisi ollut vaikeaa perustella eduskuntavaaliehdokkaaksi lähtöä", Takkula selvittää ja sanoo yrittävänsä uudelle viisivuotiskaudelle myös vuoden 2009 eurovaaleissa.
Yhden yksittäisen edustajan vaikutusvalta 785 jäsenestä koostuvassa parlamentissa on tietysti hyvin rajallinen, mutta 38-jäsenisessä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa rovaniemeläismepin asema on sitäkin merkittävämpi.
Takkula valittiin alkuvuodesta kreikkalaisen Nikolaos Sifunakisin johtaman valiokunnan puheenjohtajistoon.
Varapuheenjohtajavalinnastaan huolimatta Takkula säilytti myös asemansa valiokunnan keskustan viiteryhmän eli liberaalidemokraattien liiton poliittisena koordinaattorina.
"Koordinaattorin tehtävänä on vastata ryhmän linjasta eri asioissa. Koordinaattorin pitää olla kaikista kysymyksistä perillä. Jos esimerkiksi joku toimittaja tulee kysymään, että mitä mieltä liberaaliryhmä on televisio ilman rajoja -direktiivistä, niin minulla pitää olla liberaaliryhmän kanta ja asema parlamentissa selvillä", Takkula painottaa.
Ei pelkästä rahasta
Euroopan unionissa kulttuuriasiat ovat jääneet muun muassa maatalouden ja sisämarkkinoiden varjoon, sillä media on keskittynyt pitkälti EU:ssa liikkuvan rahan ympärille. Myös poliitikot ovat sokaistuneet miljardien edessä.
"Kun tulin tänne, niin sanoin heti, että haluan kulttuuri- ja koulutusvaliokuntaan. Jotkut suomalaiset kommentoivat heti, ettei siellä raha liiku. Mutta ehkä on ajan henki, että juostaan rahan perässä ja kaikki ihmisen henkiseen ja sisäiseen kasvuun liittyvät asiat työnnetään taka-alalle vähemmän tärkeänä. Itse uskon kulttuuristen arvojen pikaiseen nousuun."
Takkulan mukaan henkisten seikkojen sivuuttaminen unionin politiikassa on siinä mielessä outoa, että tavallisten kansalaisten keskuudessa juuri kulttuuriin ja sivistykseen kuuluvat asiat koetaan unionin politiikassa läheisiksi.
"Opiskelijavaihto, kulttuurien välinen vuoropuhelu, taiteilijaryhmien yhteiset projektit ovat semmoisia asioita, joita tuskin kukaan vastustaa, vaikka muuten unionin asiat koettaisiin vieraiksi"; Hannu Takkula painottaa.
Perustan päälle erityistä
Henkisten arvojen hiljainen ylämäki näkyy muun muassa siinä, että perustuslaillisessa keskustellussakin pohditaan, onko olemassa eurooppalaista identiteettiä - yhteisiä henkisiä arvoja ja kulttuuriperintöä.
Parlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa näiden yleisten pohdintojen vastapainoksi esityslistalle nousee myös hyvin ajankohtaisia erityiskysymyksiä.
"Mietimme esimerkiksi sitä, millä tavalla pitää suhtautua esimerkiksi tuotesijoitteluun. Kuinka paljon taidetta ja kaupallisuutta saa sekoittaa. Millaisia säädöksiä Euroopan unionin tasolla pitää tehdä, että pysytään hyvän maun rajoissa. Tosiasia on kuitenkin se, että tämän päivän taide tarvitsee kaupallisuutta", painottaa Hannu Takkula.