Ihan virallisesti kulttuuri-sana pohjautuu latinan sanaan cultura, maanviljely, jalostus. Jos siis aikoo mennä kulttuurin alkulähteille, on sonnustauduttava saappaisiin ja asteltava lähimpään navettaan.
Oulussa ei silloin tarvitse mennä kauas.
Madekoskella, Turkansaaren naapurissa, on iltalypsyn aika. Veljekset Pekka ja Veijo Tauriainen navetoivat niin kuin tavallisesti. Navetassa ei soi rokki eikä raikaa ooppera. Kuuluu vain harvakseltaan pläts tai roiskis. Lypsykone sytkyttää tasaisesti, kun 25-päisen lehmälauman tuotos imetään tankkiin.
"Jaa, kulttuuri...", Pekka Tauriainen makustelee. "Se on jotain sivistystä. Meidän elämä on tätä agrikulttuuria", päätoimisesti 20 vuotta maata viljellyt Tauriainen sanoo.
Maanviljelijä Tauriainen on jonkin verran seurannut Oulun hamuilua Euroopan kulttuuripääkaupungiksi, mutta sinänsä asialla ei ole Tauriaiselle merkitystä.
"Samantekevää onko vaiko eikö. Olisihan se tietenki hienoa, jos Oulu tunnettaisiin muustakin kuin teknologiasta", Tauriainen miettii.
Hänelle itselleen oululaisesta kulttuurista tulee ensimmäisenä mieleen terva.
"Tuttu asia meille. Me teemme tervaspuut Turkansaareen ja poika on ollut polttamassa siellä tervahautaa."
Pekan vaimo Anna-Leena mieltää kulttuurin laaja-alaisesti.
"Kulttuuria on niin monenlaista. Jokainen on omassa sarjassaan hyvää. Kulttuuria ei pidä jakaa korkeakulttuuriin ja jotenkin ala-arvoisempaan kulttuuriin", Anna-Leena Tauriainen sanoo.
Tauriaisten pihapiiri on maaseutukulttuuria parhaimmillaan, mutta siitäkin auvoisuudesta tekee mieli välillä hakea vaihtelua. Tauriaiset ovat istuneet sinfoniat, oopperat ja teatterit. Tänä keväänä edessä on matka Santanan konserttiin Helsinkiin.
"Kaikenlaista pitää kokeilla. Suosittelen", Anna-Leena Tauriainen kannustaa.
Iltalypsyltä on lyhyt matka Oulun keskustaan, joka uinuu tavallisena helmikuisena arki-iltana. Hiljaisilla kaduilla tekisi mieli huutaa: haloo Oulu, missä sitä on sitä kulttuuria?
On opetettu, että kulttuuri laajassa merkityksessä kattaa ihmisen koko elämän kirjon. Katsellaan siis rauhassa ympärille. Tuossa tulee vastaan kulttuuria; nainen punaisessa ulkoiluasussa, jollaisia paikallinen erätuotekauppias myy niin, että koko kaupunki vilisee sinisenä ja punaisena. Ja siinä syntyy kulttuuria, kun pari nuorta puhhuu siitä mitä tehhään tänä iltana.
Kulttuuri on myös arvokysymys. Arvostetaanko vanhaa vai uutta , pehmeitä vai kovia arvoja. Kulttuuri on historiaa. Oulussa menneisyyttä on surutta pyyhitty pois ja haalittu uutta tilalle.
Raatin kentältä kuuluu kriiks. Saila Lehtosen , kohta kuusi vuotta pikaluistelua harrastanut tyttö hurauttaa tauolle ja asettelee luistinsuojat paikoilleen.
Kulttuuria? Oulun Tarmon pikaluisteluvalmentaja Pentti Kiiskinen vakuuttaa, että kyllä. Hänen mielestään luistimilla ollaan varmasti kulttuurin juurilla, jollei suorastaan ytimessä.
"Luistelu on oululaista kulttuuri, jos mikä. Siitä kerrotaan historian kirjoissa ja silloin kysymys ei voi olla mistään pienestä, ohimenevästä ilmiöstä. Oululaiset ovat aina luistelleet ja toiminta on ollut tavoitteellista", sutjakassa kunnossa oleva Kiiskinen vakuuttaa. Hänelle luistimet ovat olleet kuin toiset jalkineet jo 56 vuoden ajan.
Valmentaja Kiiskinen kaipaisi oululaiseen kulttuuriin yhteistyötä.
"Oulu on pieni paikka. On harmi, että täällä itse kukin toimija vetää omaa linjaansa muista piittaamatta. Minua harmittaa esimerkiksi vieläkin, kun hollantilainen luistelumaraton lähti Oulusta pois", Kiiskinen sanoo.
Politiikka on näytellyt oululaisessa urheilukulttuurissa suurta roolia. Kiiskinen väittää, että näin ei enää onneksi ole.
Puhutaan kulttuurin nälästä, joka saa ihmiset liikkeelle. Todellisuudessa ihan tavallinen mahanälkä liikuttaa enemmän. Tähän kulttuurihiukaan oikeaoppinen ruokanautinto Oulussa olisi rössypottu tai lohisoppa, mutta jos ei ole aikaa valkoisten liinojen kattaukseen, on etsittävä oululaista ruokaa muualta. Eikä sitä paitsi rössypottua varmaan mistään ravintolasta saisikaan.
Grilliruoka on perin oululainen tapa täyttää vatsansa. Pienen etsimisen jälkeen päätyy paikkaan, josta löytyy muutakin kuin tavalliset makkaraperunat tai kerroshampurilainen. Nyt on saatava jotain oululaista!
"Meiltä löytyy listalta ´oululainen´, joka on tehty sämpylästä, jauhelihapihvistä, pekonista, berliininmakkarasta ja munasta", Asemakadun Grilleriinan myyjä Heidi Rahkala esittelee. Varsin tuhti eväs on kuulemma suosittu myöhäisillan ruoka miesten keskuudessa.
Mutta miksi juuri pekonia ja berliininmakkaraa, jotka eivät perioululaisilta kuulosta? Nuori myyjä tyytyy pyörittämään vain päätään.
Grillillä asioivaSeppo Torvikoski latistaa tunnelman todetessaan, että ei grillillä ruokailu ole mitään oikeata kulttuuria.
"Teet töitä, saat rahaa ja ostat hampurilaisia. Ei sillä ole kulttuurin kanssa tekemistä", Torvikoski töräyttää.
Hänen mielestään kulttuuri on jotain paljon syvällisempää, hengen ravintoa, jossa ollaan tekemisessä ihmisyyden kanssa.
"Oulun ominta kulttuuria on ehkä tiernapoikakulttuuri. Näin yhtä äkkiä mietittynä", Torvikoski pohtii ruumiinravintoa nauttiessaan.
Konservatoriossa musiikin teoriaan opettava mies toteuttaa itse kulttuuria popmusiikin kautta.
"Teen popbiisejä, sanoituksia ja soitan kahdessa bändissä, Banana Skinissä ja Eastern Lilyssä. Nyt just olen menossa katsomaan tytärtäni, joka esiintyy tänään Foxiassa."
Puolitamme kuvaajan kanssa hiljaisina "oululaisen". Veitsi kädessä tulee mieleen Dookunin tarina, joka ei kaupunkilaisilta unohdu. Sanotaan mitä sanotaan, grillit ovat osa oululaista kulttuuria.
Yö on hyvää aikaa kulttuurille. Tätä mieltä ovat ainakin ne sadat ihmiset, jotka öiseen aikaan hakeutuvat musiikin pariin. 45Specialissa yö on vasta nuori, kun ensimmäiset mutkittelevat portaat alas alakerran hämyyn. Monilla on kainalossa pinkka levyjä. On Oulun Open Decks -ilta ja jokainen saa hetken tuntea olevansa oikea dj., tekevänsä kulttuuria.
"Dj-kulttuuri yhtenä osana oululaista musakulttuuria on yksi oululaiskulttuurin erityispiirre", levyjään soittamaan tullut Otto Kronqvist tähdentää.
Musiikkikulttuurin lisäksi Otto nostaa oululaisen kulttuurin framille teatterin ja tanssin.
"Nämä kaikki toimivat sekä aikuisille, nuorille että lapsille. Esimerkiksi oululainen breakdance on noussut voimakkaasti", itsekin breikkaajiin kuuluva Otto luettelee ja toivoo Oulun it-kaupunkimaineen saavan rinnalleen myös kulttuurikaupunkimaineen.
Joonas Kauhanen nostaa Oulun kulttuurin pääosiin kaupungin historian. "Esimerkiksi Seurahuone on oululaisen popkulttuurin pesäpaikka", Joonas huomauttaa. Hän ja Otto muistuttavat myös, että Kauko Röyhkä täytyy ehdottomasti mainita puhuttaessa oululaisesta kulttuurista. "Röyhkä on yks kovimmista oululaisista."
Oulu on tätä nykyä myös eri kansallisuuksia sulattamo. Kreikasta Ouluun muuttanut George Limperis iloitsee, että paikallinen kreikkalainen ravintola on kovin suosittu. Etnisen ruokakulttuurin lisäksi myös muu kansainvälinen kulttuuri näkyy Oulussa, mutta saisi nuorten mielestä näkyä enemmänkin.
"Pitäisi luoda sellainen symbioosi, jossa oululainen kulttuuri ja Ouluun muualta tulleiden kulttuuri sulautuisivat yhteen. Siinä Oulussa on eniten tekemistä", Otto Kronqvist miettii Oulun kulttuuripääkaupunkihanketta.
Hyvää musiikkia kuuntelemaan tulleet Vilhelmiina Vuollo ja Essi Olkkonen epäilevät koko hanketta.
"Ei Oulusta väkisin voi tehdä kulttuuripääkaupunkia. Pitäisi olla eväitä enemmän". Essi miettii.
Oululainen kansankulttuuri, ihmisten luonne ja ilme näkyy parhaiten bussissa. Suomalaisille tyypilliseen tapaan oululainen hakee bussista paikan, jonka vierustoveriksi hän asettelee nätisti oman laukkunsa. Juttusille ei antauduta kuin tuttujen kesken tai puhelimeen. Silloin jurous unohtuu ja henkilökohtaiset asiat kailotetaan kaiken kansan kuultaviksi.
Vuokko Kemppainen asui pitkään Kainuussa ja lohduttaa, että sama bussikulttuuri pätee myös siellä. "Taitaa olla niin, että suomalainen ylipäätänsä tarvitsee tilaa ympärilleen", Kemppainen uskoo.
Kirjallisuuden opiskelija Kemppainen näkee kulttuuria kaikessa, Oulussakin. Siksi hänen mielestään Oululla on yhtä hyvät mahdollisuudet tulla valituksi kulttuuripääkaupungiksi kuin millä tahansa muullakin.
"Oululainen murre ja yllättävät ratkaisut, kuten yliopisto suolla ja teatteri meressä, ovat oululaista erikoisuutta. Lisäksi Oulusta löytyy kunnolliset vuodenaikojen vaihtelut, joita voitaisiin enemmänkin hyödyntää", Vuokko luettelee.
Mira Torvinen-Määttä ja Mikko Määttä asuvat nykyisin Raahessa, mutta heillä on pitkä Oulu-tuntemus. Mikkoa ärsyttää suunnattomasti Oulun viimeaikaiset kulttuurisotkut, taiteilijoiden työskentelyapurahoista nipistämiset. "Siksi kannatan kulttuuripääkaupungiksi Mänttää", Mikko rohkenee sanoa.
Oululaisesta kulttuurista Määttä epäilee Huutomerkki-yhdistyksen nousevan tulevaisuudessa suurempaan arvoon kuin nykyään.
Bussi huristelee eteenpäin. Mietteliäät oululaiset pohtivat syntyjä syviä, mutta harva jaksaa paneutua syvällisesti siihen, mitä on kulttuuri.
Kaiken tämän paatoksen jälkeen on hengähdettävä hetki. Kevätaurinko pukkaa valoa Oulun ammattikorkeakoulun musiikkisiiven kolmanteen kerrokseen. Luokassa 3 640 Aino Juntunen istuu soittopenkillä ja harjoittelee urkuvarttia varten.
Kello kaksitoista luokkaan saapuu muutama kuuntelija ja esitys alkaa. Ainon kädet ja jalat polkevat urkuihin Bachin hengentuotetta, urkukoraalia, joka vie aatokset barokin aikaan. Yhden kuuntelijan silmistä valuvat kyyneleet.
Onkohan pöljää edes kysyä onko tämä nyt sitten sitä kulttuuria?
Ammattikorkeakoulun kirjaston johtaja Pirkko Pietiläinen katsoo hämmästyneenä. "Jos Bachia soitetaan ammattitaitoisesti, niin totta kai se on kulttuuria."
Bach toimi Leipzigissä kanttorina 27 vuotta. Aino on vasta uransa alussa, hän valmistuu ensi jouluna kirkkomuusikoksi. Hänelle kulttuuri on lähinnä musiikkia, mutta kulttuuriksi hän lukee myös kaikenlaisen muun taiteen.
Kulttuuri on kunkin ihmisen silmissä, aisteissa ja arvoissa. Kulttuuri on aina muotia.