Oulu Tämän vuoden suurin Lapin kultahippu ei erityisemmin kiillä kultaseppä Janne Kanniston kädessä, mutta vaikuttavan näköinen se silti on. 118,7 gramman hipun arvo lasketaan kymmenissä tuhansissa euroissa, mikä ei kuitenkaan vaikeuttanut kiinnostuneen ostajan löytämistä.
Kun kullankaivaja Tauno Leino nosti hipun rännistä viime viikon tiistaina Lemmenjoella puolen päivän maissa, täytyi hänen ainoastaan kiivetä kännykkäverkon alueelle ja soittaa Kannistolle. Puolessa tunnissa löydöstä Kannisto oli jo myynyt hipun Saksassa olleelle suomalaismiehelle ilman, että kumpikaan oli hippua nähnyt. Kaupat syntyivät niin nopeasti, että Suomen kullankaivuun 145-vuotisen historian 12. suurin hippu ei ehtinyt edes saada nimeä.
Lapin kullalle ja varsinkin suurille isomushipuille riittää siis kysyntää. Pohjoisen jalometallin valtteja muuhun kultaan verrattuna ovat vähäinen löytömäärä ja löytöjen tarkka dokumentointi.
"Jos ajattelee alkuaineena, niin Lapin kulta ei ole sen arvokkaampaa. Mutta sitä löytyy niin vähän, että sillä on kulttuurisia arvoja, jotka nostavat hintaa", Lapin kullalla elantonsa tienaava Janne Kannisto toteaa.
Kun Lapin kulta sulatetaan ja työstetään koruiksi, ei sen alkuperää pysty tunnistamaan. Silloin ostajan on vain luotettava myyjän sanaan, että kyse on aidosta tavarasta.
Jättihippujen kohdalla tilanne on toinen, sillä ne myydään itsenäisinä esineinä. Esimerkiksi uudesta suurhipusta ei pestä pois edes hiekanmuruja, vaan se säilytetään mahdollisimman lähellä löytökuntoaan. Geologisen tutkimuskeskuksen tieteellisen syynin jälkeen hippu päätyy nimettömänä pysyttelevän ostajan yksityiskokoelmaan taideteosten sekaan.
"Hippu on kuin suomalaisen taiteilijan tekemä pronssiveistos. Totta kai materiaalilla on hintansa, mutta arvo tulee muualta", Kannisto vertaa.
Suuria hippuja löytyy varsin harvakseltaan, mutta niiden mainosarvo on suuri. Arkisessa kaivutyössä löytyvät pikkuhiput eivät suuria tunteita herätä, toisin kuin jättihiput. Itsekin kultaa kaivanut Kannisto on saanut sen henkilökohtaisesti kokea.
"17 vuotta sitten olin isäni kanssa ensimmäistä kertaa kultamailla ja jo toisena kesänä löysimme 25-grammaisen hipun. Jos en silloin olisi isoa hippua löytänyt, niin en tässä olisi."
Lähitulevaisuudessa Kanniston huolena on uudistuva kaivoslaki, joka saattaa lopettaa kullan konekaivuun Lemmenjoella. Se taas tarkoittaisi Lapin kultaan erikoistuneelle kultasepälle ja hänen kollegoilleen vaikeita aikoja, sillä Lemmenjoen ammattikaivajat välittävät valtaosan Kannistonkin käyttämästä Lapin kullasta.
"Lapiopelillä kaivetut hiput menevät omiin purkkeihin. Jos koru- ja jalokiviasioita ajattelee, niin konekaivuun on jatkuttava", Kannisto linjaa.