Ei hyvältä näytä. Tässä poliittisten päättäjien unohtamassa kaupungissa sairaaloista kolmasosa on kiinni, kouluista toiminnassa alle puolet, ja 40 prosenttia kaupungin 485 000 asukkaasta on yhä paossa ympäri Yhdysvaltoja.
New Orleans koettaa palata normaalielämään kaksi vuotta hurrikaani Katrinan jälkeen. Kulttuurielämä näyttää tokenevan viimeisenä, sillä se ei kiinnostaa päättäjiä.
New Orleansin kujilla on kuohunut jazz ja blues. Kauan sitten legendaariset Little Richard ja Fats Domino levyttivät siellä rockia.
"Katrinan jälkeen oli todellinen vaara, että musiikki kuihtuu New Orleansista. Eikä vaara ole täysin poistunut vieläkään", varoittelee Sweet Home New Orleans -järjestön aktiivi Jordan Hirsch, 26.
Apua muusikoille
Viime vuonna 13 musiikkialan järjestöä yhdistyi ja perusti Sweet Homen. Järjestö on auttanut satoja muusikoita palaamaan takaisin kotikaupunkiinsa.
"Eräskin muusikko oli juuttunut perheineen Atlantaan. Maksoimme junaliput, vuokratakuun, ensimmäisen kuun vuokran ja tuimme sähkö- ja vesilaskuissa."
Järjestö auttaa myös soittimen ostossa ja terveydenhoidossa. Julkinen terveydenhuolto ei kaupungissa pelaa. Palvelujen puute vaikeuttaa erityisesti vanhojen muusikkojen paluuta. He olisivat tärkeitä perinteen välittymisen kannalta.
Musiikki syntyy New Orleansissa pitkälti perheissä ja pihapiireissä. Muusikot myyvät levyjään autojen takakonteista. Sweet Home panostaa epäkaupallisen musiikin nousuun.
Magiaa ja voodoota
New Orleans on aina kiehtonut myös kirjailijoita. William Faulkner ja F. Scott Fitzgerald ovat kirjoittaneet täällä esikoisensa.
Kaupungin pitkään kirjalliseen perinteeseen kuuluu tyylilaji, joissa armoton realismi ja afroamerikkalainen magiikka saumautuvat. Saksalainen paroni von Reizenstein julkaisi kulttiklassikoksi muodostuneen romaanin Mysteries of New Orleans, joka vatkaa yhteen rituaaleja, voodoota ja seksikuvausta.
Sittemmin kaupungin makaaberia mainetta on ylläpitänyt bestseller-vampyyrikirjailija Anne Rice.
"New Orleans on hyvä kaupunki kirjailijalle, alueen historia on kiehtova, ja täällä leijuu aina vaanivan katastrofin tuntu. Monet nuoret kirjailijat tulevat tänne vähäksi aikaa hakemaan vaikutteita", selittää kirjailija Andrei Codrescu.
Hän istuu Faulkner-museon viereisellä terassilla Pirate´s Alleylla, jossa karibialainen kesäsade uhkaa vesittää kirjailijan Irish Coffeen.
Romanianjuutalainen Codrescu saapui siirtolaisena Yhdysvaltoihin 19-vuotiaana 1960-luvun puolivälissä. Hän ajautui alakulttuuripiireihin ja ystävystyi beat-kirjallisuuden legendojen Allan Ginsbergin ja Lawrence Ferlighettin kanssa. New Orleansiin kirjailija asettui 1984.
Dokumenttielokuviakin tehnyt Codrescu on kuvaustauolla, kun hänen uusimman Mississippistä kertovan Big River Blues -dokumenttinsa tuottajalta loppuivat taas rahat.
Ihan oma alueensa
Codrescun mukaan monet neworleansilaiset eivät pidä kaupunkia kulttuurisesti Yhdysvaltoihin kuuluvana, vaan omana alueenaan.
Paikallinen dekkarikirjailija James Lee Burke onkin nimittänyt Louisianaa ironisesti "Pohjois-Guatemalaksi".
Katrinaa on kuvattu jo monessa kirjassa. Kaupungissa järjestetään viisi runoklubia viikossa, niissä on esiintynyt tulevaisuuden tekijöitä.
Tulvat ja myrskyt ovat ennenkin tuoneet mukanaan kirjallisia liikkeitä.
"Franklin Delano Roosevelt palkkasi kirjailijat dokumentoimaan vuoden 1927 tulvan jälkeistä jälleenrakennusta", Codrescu muistuttaa.