Pyrkimys Euroopan kulttuuripääkaupungiksi voi saada vastaavan kehityksen aikaan kuin oli Oulun muuttuminen teknologiakaupungiksi. Muutos on tarpeen, tulipa titteliä tai ei.
Oulun hakemus Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2011 esiteltiin tiistaina. Mitään varmaa ei vielä voi sanoa siitä, saako Oulu tuota titteliä vai ei. Ainakin seitsemän suomalaiskaupunkia käy tittelistä kovaa kilpaa. Käy miten käy, on kaikki syyt toimia hakemuksen viitoittamalla tavalla täysin riippumatta siitä, mihin ratkaisuun opetusministeriö ja EU päätyvät.
Projektia vetävä Petri Sirviö puhui tiistaina kriittisestä massasta, joka Oulussa vihdoinkin saattaisi asettua kohdalleen. Tämä termi on tuttu muualtakin. Esimerkiksi Oulun teknologiakylässä "kriittinen massa" tarkoittaa riittävää määrää osaajia ja toimijoita, joiden kohtaamisista saattaa syntyä jotain uutta. Uusien teknologiayritysten virta ja syntyneet tuhannet työpaikat todistavat, että näin on tapahtunut.
Moni piti aikoinaan haihatteluna Oulun päätöstä käyttää voimavarojaan tähän suuntaan. Eikä kukaan saattanut ennakolta nähdä, millainen muutos siitä lähtisi kehittymään.
Kulttuurin puolella Oulussa on eletty pitkään tilanteessa, jossa periaatteessa on paljon olemassa, mutta kuitenkaan asiat eivät tunnu kunnolla kohtaavan toisiaan. On ollut kipinää, näkyviä yksittäisiä liekkejäkin, mutta ei vielä todellista yhteistä roihua.
Hakemus Euroopan kulttuuripääkaupungiksi tapahtuu nyt oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Se saa Oulun oikeastaan ensimmäisen kerran kunnolla miettimään sitä, millainen kaupunki voisi olla. Äskeisten 400-vuotisjuhlien jälkeen se on kuin seuraava askel kohti jotain uutta.
Pohdiskelevan kirjan muotoon laaditun hakemuksen ehkä paras puoli on tunnustus, että kaupunki on kaikkea muuta kuin valmis. Tässäkin tilanne tavallaan vertautuu aikaan ennen "teknologiaihmeen" alkamista. Pohjaa kuten yliopisto ja yritystoimintaa oli olemassa, mutta tarvittiin vielä yhteinen tahto ja näkemys.
Näin on asia nytkin. Kulttuurista laajasti ymmärrettynä voi kehittyä Oululle uusi tukijalka, niin henkisessä kuin aineellisessa mielessä. Tulevaisuus kuuluu sellaisille paikkakunnille, jotka ovat myös henkisesti vireitä ja kiinnostavia. Pelkällä elinkeinopolitiikalla sellaista ei synny. Jos kulttuuripääkaupunkiprojekti saa eri toimijat löytämään toisensa ja kaikki tavoittelemaan jotain uutta, on olemassa aito mahdollisuus syvään muutokseen.
Tällainen synnyttää myös jännitteitä, joita ei pidä säikähtää. Kaltion Muhammed-sarjakuvajupakan voi nähdä niinkin, ettei muualla Suomessa Helsingin ulkopuolella edes ole vakiintuneita kulttuurilehtiä, joissa rajoja koeteltaisiin. Apulaiskaupunginjohtaja Päivi Laajala esitti tiistaina kaupungin pahoittelut opetusvirastossa tehdystä päätöksestä Ville Rannalta tilatun Snellman-aiheisen sarjakuvan peruuttamisesta: tämän onnettoman päätöksen tuoma vahinko yritetään näin koteloida.
Oulun hakemukseen tällä kaikella tuskin on sen enempää vaikutusta. Tällainen kohu menee ohi.
Sirviön laatima hakemus listaa kaiken sen, mitä Oulusta löytyy ja myös sen, mitä ei löydy. Yliopiston ja opiskelijoiden näkymätön rooli on perusteltu ihmetyksen aihe. Perusrakenteet kaupungissa sinänsä ovat hyvät, ja tärkein uusi investointi olisi itsenäinen kulttuuritalo. Sellaisen tarve on kipeä, ja mahdollisia käyttöön otettavia tiloja Oulusta löytyy.
Itseään uudistava, omaperäinen ja kaikin puolin vireä Oulu sopii hyvin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Mutta tärkeintä on saada tämä muutos aikaan joka tapauksessa, tittelin kanssa tai ilman; se ei ole itseisarvo. Hanke heijastuu koko Pohjois-Suomeen siinä kuin nousu teknologiakeskukseksikin. Vahva kansainvälisyys kuuluu mukaan itsestäänselvyytenä.
Kuhmo on jännittävällä tavalla ilmoittautunut Oulun kulttuurilähiöksi, Kajaani tukee Tamperetta ja Rovaniemi hakee titteliä itsekin. Kilpailua siis on, mutta Oulun tai Rovaniemen voitto olisi pohjoiselle todella iso ja tarpeellinen asia. Suomella olisi tilaisuus tehdä historiaa nostamalla Euroopan kulttuurinen katse pohjoiseen.