Oulu "Kulttuuria on pyritty hyödyntämään varsin suoraviivaisesti", totesi kulttuuripolitiikan professori Anita Kangas Jyväskylän yliopistosta. "Kulttuurista on tullut kitti monen asian välille tai kyltti esimerkiksi alueelliselle kilpailukyvylle."
Kangas alusti uudesta kulttuuripolitiikasta Pohjois-Pohjanmaan kulttuuritulevaisuutta pohtineessa seminaarissa Oulussa maanantaina.
Kutsuseminaari kokosi Oulun yliopiston Saalastin saliin noin 130 kulttuurivaikuttajaa koko maakunnan alueelta.
Välineellistä arvoa
Viime vuosien kulttuuripolitiikalle esitettyjä haasteita ja käytäntöjä kuvaa Kankaan mukaan parhaiten kulttuurin ja taiteen hyödyntäminen. Kulttuurille ja taiteelle on siis suotu välineellistä, instrumentaalista arvoa.
"Elävä ja kansainvälinen kulttuurielämä on nimetty osaksi kaupunkien markkinointistrategiaa ja sellaisena myös Euroopan unioni sitä politiikallaan tukee. Taiteet osoitetaan ensinnäkin tärkeäksi työllistäjäksi ja sen jälkeen esimerkiksi kaupunkien imagon ja kilpailukyvyn kannalta elintärkeiksi, matkailualan vetovoimaksi ja jopa vientiä eri aloilla kasvattavaksi tekijäksi."
Kangas viittasi tässä yhteydessä mm. osaamiskeskuksiin. Myöhemmin sama ilmiö nousi esiin EU:n rakennerahastorahoitusta käsiteltäessä.
Pehmentää väärin
On tulkittu, että kulttuuriset pohdiskelut osana alueiden tai kuntien kehitystä johtavat automaattisesti "pehmeään kehitysajatteluun", huomautti alustaja.
Teema on kuitenkin problemattinen eikä siihen liittyviä analyyseja vielä ole.
"Esimerkiksi edustaessaan ´pehmeää´ kulttuuripolitiikka saattaa joutua asemaan, jossa se legitimoi tai pehmentää väärin suunnattuja talous-, ympäristö- ja sosiaalipoliittisia ratkaisuja ja toimii kittinä yhteensopimattomien tavoitteiden välillä", varoittaa professori Kangas.
Monet kovassa vauhdissa olevat keskeneräiset ja laajasti siteeratut asiat ovat vielä arvioimatta. Sellainen on esimerkiksi nykyhallituksen hankesalkkuun sisällytetty ja joka paikassa tänä päivänä esiin nouseva sisältötuotanto.
Myös keskustelu tekijyydestä/ taiteilijuudesta, taiteesta ja ei-taiteesta, tekijänoikeuksista ja välitysjärjestelmien uudelleen muotoutumisesta on vielä kesken tai käymättä.
"Lähinnä voimme rekisteröidä kentällä tapahtuneita muutoksia: Kuka on taiteilija ja mikä on taidetta - kysymykset ovat neuvottelupöydillä. Taideteosten syntyvaiheessa juristien apu voi olla erittäin keskeistä. Taideteosten kopiointi on päivä päivältä helpompaa. Kulttuurisihteerien virat ovat vähentyneet huomattavasti.", Kangas luetteli.
Vetovoimaa, elinvoimaa
Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen antoi kulttuurille vetovoimatekijän roolin ja liitti sen osaksi elinvoimakäsitettä.
"Kulttuurin avulla voidaan myös kohentaa alueen sosiaalisia oloja, lisätä osallistumista ja ehkäistä syrjäytymistä. Luulen, että millään näillä alueilla kulttuurin mahdollisuuksia ei ole vielä riittävästi hyödynnetty", ministeri totesi.
Alueellisessa kehittämistyössä Korhonen nosti erityisasemaan EU:n rakennerahastojen tuen.
Tällä tuella on Korhosen mukaan aloitettu uudentyyppisiä kulttuurihankkeita, jotka ovat merkinneet laajennusta perinteiseen kulttuuripolitiikkaan. Rakennerahastohankkeiden myötä myös kulttuurielämän toimijajoukko on aluetasolla laajentunut, hän uskoo.
Opetusministeriön selvitysten mukaan kaudella 1995-1999 rakennerahastohankkeiden kautta tuli kulttuurille 137 miljoonaa euroa (820 miljoonaa markkaa). Nykyisellä rakennerahastokaudella 2000-2006 päästäneen vielä suurempiin summiin.
Korhosen mielestä tarvitaan vielä lisää lippulaivamaisia paikallisen ja alueellisen tason kulttuurihankkeita. Liian usein esimerkiksi EU-tuella rahoitetut kulttuurihankkeet ovat pienimuotoisia ja lyhytkestoisia.
Muutaman vuoden armo
Professori Anita Kangas huomautti asian kääntöpuolesta, että EU:n myötä on tullut paitsi mahdollisuuksia myös rajoituksia ja monia uusia painotuksia, kun kulttuurin tukea perustellaan mm. rakennepoliittisesti sekä työvoima- ja elinkeinopoliittisesti.
"Tämä merkitsee taiteen ja kulttuurin instrumentaalista käyttöä, mihin taiteen ja kulttuurin itseisarvoista lähtevät perustelut eivät hevin taivu."
Kangas on samaa mieltä Korhosen kanssa siinä, että EU:n rakennerahastorahoituksella käynnistetyt kulttuuriprojektit monipuolistavat kulttuurialan toimijarakennetta. Mutta:
"Sektorihallintojen oli vaikea lähteä projekteilemaan, tai jos lähdettiin, hankkeilla pyrittiin mahdollistamaan työpaikan säilyminen säästötavoitteiden edessä. Näin muutama rakennerahoituksella osarahoitettu projekti siirsi kulttuuritoimen henkilöstön supistumista muutamalla vuodella eteenpäin."
Iltapäivällä seminaariväki jakautui seitsemään seutukuntakohtaiseen työryhmään: Ii, Koillismaa, Nivala-Haapajärvi, Oulu, Raahe, Siikalatva ja Ylivieska.
Seminaariväelle jaettiin Oulun yliopiston taideaineiden ja antropologian laitoksen tekemät kulttuuriselvitykset Pohjois-Pohjanmaan seutukunnista. Suomen Kulttuurirahasto julkaisee selvitykset kokonaisuudessaan myöhemmin osana kulttuuribarometria.