Suomen rikas ja arvokas kulttuuriperintö on talletettu velocipedin eli polkupyörän satulassa keikkuen. Kulttuuri kulki ja säilöttiin samalla kun Konrad, Samuli, Aaro, Juhani, Pentti ja kumppanit polkivat Suomenniemeä ristiin rastiin.
Kirjailijat olivat Suomessa pyöräilyn edelläkävijöitä.
Kansallisromantiikan innoittamina he tekivät pitkiä ja hikisiä pyöräretkiä kotimaan kamaralla, Vienan Karjalassa, Inkerissä, Aunuksessa ja jopa Euroopassa.
Konrad Into Nyström eli I.K. Inha esimerkiksi kiersi lähes koko vuoden 1895 Suomea polkupyörällä ja kuvasi maisemia Finland i Bilder, Suomi kuvissa -teosta varten. Inha tilasi itselleen Englannista erikoisvalmisteisen pyörän, jonka haarukkaan saattoi laskea 20-kiloisen kameravarustuksen.
I.K. Inhan hurahti niin polkupyöriin, että kirjoitti Singerin tehtaalle ja suunnitteli ryhtyvänsä pyöräkauppiaaksi.
Sanaa ´polkupyörä´ väitetään Inhan keksimäksi.
"Tämä Franskalainen konsti waatii suurta taipuwaisuutta ja sekä sielun että ruumiin voimia", uutta teknistä innovaatiota hehkutettiin. Uusi Suometar suomensi velocipedin pikajalaksi. Oulussa siitä tuli pikajuoksija ja Kuopiossa sukkela jalka.
Samuli ja Jennykin rääkkäsivät polkupyöriä
Myös Pohjanmaan Lönnrotiksi ja Ruijanrannan reppuherraksi kutsuttu kansanperinteen suurkerääjä ja kirjailija Samuli Paulaharju liikkui polkupyörällä.
Näin on, vaikka Paulaharjusta ei ole löytynyt pyörän selässä yhtään kuvaa.
Paulaharju-elämäkerran kirjoittanut pojantytär Marjut Paulaharju kuitenkin muistaa muutamia valokuvia, joissa pyörä on näkyvissä, mutta ei ainuttakaan sellaista, jossa isoisä huristelisi hiekkatietä tai taluttaisi rautaista palvelijaa.
"Yhdessä Lappiin sijoittuvassa valokuvassa pyörä on laitettu nurkalle, kun Samuli on mennyt tekemään haastattelua talon sisälle."
"Olen varma, että Samuli muutoin ehdoin tahdoin vahti, ettei pyörä tule kuvaan, koska se ei oikeasti kuulunut kyseiseen ympäristöön", arvioi elämäkerturi.
Marjut Paulaharjun kirjassa Ruijanrannan reppuherra on kuva, jossa Samuli ja Jenny haastattelevat pariskuntaa maantien varrella Ylitorniossa 1921.
"Kun oikein tarkkaan katsoo kuvan vasenta reunaa, niin sieltä löytyy kaksi pyörää, jotka on laskettu ojan reunaan. Tiedän, että kuvaa on rajattu."
Jennykin joutui siis opettelemaan pyörällä ajon.
"Kuusamon tiellä harjoittelimme. Kaaduin monta kertaa, Samuli hengästyneenä juoksi ja piti kiinni - ja taas minä kaaduin", Jenny kuvaili neljäkymmentä vuotta myöhemmin.
Vuonna 1940 Samuli harmitteli huonoa kuntoaan, vastatuulia ja vastamäkiä, joita tuntui aina olevan. Tutkijakollega ja runoilija Martti Haavio sai viestin: "Tuli rääkättyä vanhaa polkupyörää viime kesän helteissä liikaa. Kohta kolmen kymmenen ikäinen pyörä kyllä kesti, ja neljäkymmentä vuotta vanhempi äijäkin olisi kestänyt pahalla sisullaan - mutta sydän otti nokkaansa."
"Ajelin ja hikoilin pyhäisenä päivänä"
Itsenäisyyden aikana maailmaa on tarkkaillut pyörän selästä Pulkkilan Leskelästä kotoisin oleva kansan kuvaaja Pentti Haanpää.
Hänen pyöräretkensä Savoon ja Karjalaan 1920-luvulla tunnetaan hyvin.
Polkupyörä on kulkenut kotimaisen kirjallisuuden sivuilla alusta asti I.K. Inhan, Juhani Ahon ja Haanpään ansiosta.
"Ajelin ja hikoilin pyhäisenä, paisteisena päivänä Viitasaaren pitäjän maantietä. Maisemat olivat kauniita katsella: mäkiä ja vesiä. - Haukkasin puolispalakseni kappaleen suolaista lihaa, sillä muuta evästä minulla ei ollut ja ryystin sitten järvestä vettä mahdottomasti", kirjoittaa Haanpää muistiinmerkinnöissään.
Ahon kynästä on lähtöisin lastu Polkupyörällä Pariisissa.